ei syytä olla peloissaan, sillon ku ollaan elossa

maailma sekasin ja viisarit vaan pyörii kellossa Mieltä piristävää on saada 10- arvonen matikankoe jossa rohkasevasti lukee "Ps. Riku oli parempi". Hahaha pakko rakastaa amMATTItaitoista ex-matikanmaikkaamme.
Viikonlopun vietin turvallisesti Vantaalla, missä on nykyään kuulemma mun toinen koti. Kielikylvytin ruotsintaitojani vaikka pääsääntösesti oonki finska-pratade. Ens kuussa lähen risteilylle opintomatkalle ruotsiin enkä malttais oottaa! Tulee kivaa.
Yllätin itteni äidinvaistollani ja lastenhoitotaidollani. Nyt oon sitte Janita-täti, ainaki epävirallisesti. Tuntuu vanhalta. Suunnittelin tulevaa kotiani ihan vaan ajatustasolla. Kastelin sukkani märällä parvekkeella ja join kahvii vanhaks menneellä maidolla. Mua pelottaa ajatus siitä, että oikeesti oon kovaa vauhtia aikuistumassa tai ainaki kypsymässä ja tajuun sen itekki. Nautin rauhallisista leffailloista ja saatan siemailla lasillisen valkkaria ja olla siihen tosi tyytyväinen. Ihan karseeta.
Mut toisaalta samalla oon vielä ihanan nolo lapsellinen kakara. Ja se kakara ei kuole mussa koskaan, siitä mä oon varma. Mua ei ees nolota olla mukaurbaani junttihönö.

Me romantisoidaan rappioo

Fiilaan mun elämää ja näin eilen presidentti Ahtisaaren. Ei siinä kauheesti kyllä nähtävää ollu enkä tajunnu paskaakaan sen löpinöistä. Jotain politiikasta se puheli. Viime viikonloppu meni paremmin ku hyvin ja tein maailman söpöimmän lumiukon. Vietin letkeetä maalaiselämää ja rentouduin (=paiskin helvetisti hommia hahah).
Viimeyö meni parin tunnin yöunilla ja fiilis on abauttiarallaa sen mukanenki. Huomenna vietän suurinpiirtein samanlaisen viikonlopun ku viimeviikollaki. Tykkään olla hönöjen kanssa koska sulaudun joukkoon. Ehkä maistelen skidisti valkkaria ja herään lauantai-aamuna seittemältä tajuten että mun pitää mennä miekkelini työpaikalle kahvinkeittäjäks. Jes.

ps. tupakka on myrkkyä (klik)

Vaikka vereni vetää takaisin

istun alas ja juon mun huoleni Kaikki on huisii paitsi se, että mun tietokone otti ja hajos. Hetken siinä räpellettyä sen akkua ja ruuvailtua sitä, tultiin siihen tulokseen että parasta viedä se raukkeli korjaamolle. No nyt oon sit vissiin alottanu elämäni. Tai sit en. Koeviikko on onneks maanantain jälkeen takana päin ja tässä on ollu kaikkee kivaa piristettä. Toissapäivänä täällä kävi pari apinaa kahvilla. Ois pyytäny ajelemaanki mutten hikkeilyjeni lomasta kerenny. Shit. No tänään onneks pääsen ajelemaan mahdollisesti miekkelini uudella kaaralla. Tai siis emmä aja, jotai rotii sentää.
Viikonloppusuunnitelmissa on siis ainakin ens yön vietto Vantaalla ja sitte fiiliksen mukaan vaan spontaanisti, suunnitelmattomasti, epävarmasti ja turvattomasti vailla päämäärää haahuilua jossain. Mut just sellasesta mä tykkään. Kuraset kengät, kohmeiset sormet, takkuset hiukset, kahvinmaku harjaamattomissa hampaissa, vajaa tupakka-aski taskussa, reppu selässä ja ryppynen viiden euron seteli siinä taskussa, jossa on reikä pohjassa. Vesilätäkössä seisoskelua ja takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että mitähä helvettiä sitä tekis tai minne menis. Ittensä löytämistä uusista tilanteista. Se on siistii.
Oon tällähetkellä tyytyväinen kaikkeen. Tosin kahvi kelpais. Ja ois se oma kone ehjänäki aika kiva....