Yölliset mitävittua postauksethan on parhaita. Nää kuvat siis sopii teemaan vallan mainiosti biisistä puhumattakaan. Vähän ehkä on päällä väsymystä ja lievää piilovitutusta, mutten anna sen pilata mun uuttavuotta. Onneks viimeyönä oli chillii. Mä ja riku ollaan varmaan ainoita ihmisiä maailmassa, jotka kattoo lauantaiyönä, kello neljäkaksnolla teletappeja. Mut ei ees paha. Huomenna sit irrotellaan.
Kyl se joulu tossa meni iha rennois merkeis. Ehkä vähän harmittaa, ettei se tuntunu enää samalta ku kaikki lapsuusjoulut. Enää ei aamulla kateltu lastenohjelmia eikä joulupukki käyny. Mul ei muutenkaa ollu semmosta samanlaista odotusta ku joskus ennen. Onneks sai ees hyvää ruokaa, pahaa viiniä ja hyvää seuraa. Joulukuusen koristelu oli kyl yhtä kivaa ku aina ennenki, tänävuonna tehtiin kullitettu joulukuusi. Eli hirveesti kultasia ja överiblinbling joulupalloja. Hah.
Mun sisällä erilaiset fiilikset sotii keskenään. Se hämmentää mut samaan aikaan saa aikaseks iha pirun hyvän olon. Letkeen olematon fiilis. Ei tarvi tehä mitään, mitä ei huvita, eikä tarvi mennä mihinkään jos ei jaksa. Mut silti mul ois iha hulluna kaikkee mitä haluisin tehä. Haluun kuumotella maalejen kanssa pitkästä aikaa ja päästä toteuttamaan itteeni. Haluun bilettää hulluna ja kiertää ympäri suomee. Haluun hellyyttä ja rakkautta. Haluun palata ajassa taaksepäin ja elää koko kesän uusiks tähän päivään asti.
Mun tekee mieli maata lattialla, kuunnella asaa ja juoda valkoviiniä. Nyt mulla vaan on sellanen olo. Tai sit haluun juosta ilman kenkiä korttelin ympäri tai kiivetä kerrostalon katolle ja katella vaan maailmaa. Toivon ettei maailmanloppu tuu tänään, mul ois kauheesti asioita jota haluisin vielä tehä.
Nää kuvat on vielä rippeitä mun kanarianmatkasta. Tossa on siis kuva mun lempparijuomasta ja lempparikaupasta....Okei en ees maistanu kyseistä juomaa koska eihä mulla ees oo ikää. Enkä uskaltautunu tohon kauppaankaan, koska se hais jo niin laittomalta. Hahah!
Haluisin vaan huutaa. Haluisin irtaantua kehostani ja antaa tuulen kuljettaa mun sieluu. Samalla oon niin perkeleen kyllästyny siihen, miten toiset ihmiset ja niiden mielipiteet ohjailee mun elämää ihan liikaa. Mua ei vituta, eikä harmita. Mä en oo surullinen, enkä vihanen. Mä oon hämilläni, koska en vaan ymmärrä asioita. Oon alkanu pitää itteäni itsenäisenä yksilönä. En koskaan kulje bussilla. Yks päivä kuljin ja vielä ihan yksin. Istuin yks päivä myös asemalla oottelemassa myöhästynyttä junaa. Yksin. Maailma mun ympärillä liikku, mut mä en jotenki tajunnu sitä. Kaikki suuri tuntuu niin mitättömältä ja samaan aikaan kaikki mitätön tuntuu niin suurelta. Haluun olla itsenäinen. Haluun olla minä. Mutten haluu olla yksin.
Pelottavia taksikuskeja, lähenteleviä kojumyyjiä, ujoja siivoojia, outoja kissoja, eksyneet turistit, kylmiä drinkkejä ja kuumia miehiä. Niistä mun loma koostu. Siihen lisättynä stressitön sluibailu ja huoleton haahuilu teki mun viimeviikosta lähes täydellisen. Ehin mietiskellä paljon asioita ja selkeytin ajatuksiani. Ei ne kuitenkaan kovin selvät oo, muttei se ees haittaa.
Jos mun elämä ois elokuvaa, se ois jotain paskaa amerikkalaista teinidraamaa. Oikeesti. Välillä mua naurattaa ku kelailen mun elämää. No mut kaikesta huolimatta mä oon tän elokuvan päähenkilö. Mä oon se, joka tekee ne tyhmimmät jutut ja se joka ei oikeen ees tajuu mihin pitäis mennä ja miten pitäis olla. Mä oon itelleniki pelkkä suuri mysteeri, enkä mä aina jaksa kuunnella niitä sivuääniä jotka yrittää ohjailla mua. Mä en vaan jaksa välittää muitten mielipiteistä turhan paljoo, mutten myöskään haluu loukata ketään. Tää teksti on siks näin diippii ja syvällistä, ettei tätä kuulukkaan tajuta. Emmä itekkään tajuu. Sen mä tajuun, et otan huomisesta eteenpäin koko viikon chillisti ja jätän tän diippeilyn tänne pimeeseen pohjolaan.
Kaikki tekee virheitä mut välillä must tuntuu et mä teen niitä vaa enemmän ku muut. Mä mokailen asioita mut kaikista sekavista fiiliksistä huolimatta mä taidan olla onnellisempi ku vaikka viikko sit. Muitten huolet painaa päälle mut ei siinä mitään ku omat huolet tuntuu tällä hetkellä elämääki suuremmilta. Mut musta tuntuu et yks elämän tavotteista on olla onnellinen ja se on tärkeintä. Pitää uskaltaa olla oma ittensä eikä välittää muitten mielipiteistä, ainakaan liikaa. Ja musta tuntuu et tällähetkellä oon saavuttanu onnellisuuden. Mun onnee lisää se, et oli huippukiva viikonloppu ja se, et ylihuomenna pääsen tästä kaamoksesta pois viikoks. Meen selvittelee ajatuksiani ja juomaan drinksukoita haha!
Käväsin eilen hyvinkäällä kuolaamassa hunkseja. Näytin pissikseltä ja hunksi tuli hipelöimään. Uuh! Ostettiin lonkeroo ja tajuttiin et ei ees huvita maistella kyseistä juomaa. Yritettiin sit kaupata tölkkejämme eteenpäin mut kellekkään ei kelvannu. Perhana. Oon myös ylpee jaloistani ku ne ei rakkuloitunu vaikka kävelinki ympäri hyvinkäätä korkokengissä.
Elän usvassa, mut se ei ees haittaa mua. Kesäloman jälkeen mun elämässä on ollu vähä ylämäkiä ja oon ottanu ne jotenki kauheen raskaasti. Mut ei elämä tuntuis samalta jos aina ois yhtä juhlaa ja iloo. Sitäpaitsi tykkään siitä fiiliksestä, ku tajuun et kaikki vois olla paljo huonomminki. Et mul on kaikki hyvin ja epäonnistumisista mä oon vaan oppinu. Enkä vaihtais hetkeekään.
Lähiaikoina en oo tehny mitään tärkeetä. Oon kuunnellu itteeni ja tehny vaan asioita mistä tykkään. Jotenki on ollu normaalia enemmän aikaa ittelleni ja oonki vaan mietiskelly, piirrelly ja kehitelly riimittelytaitojani. Koulussa saatiin näyttää miehekkäät puolemme ja aiheutettiin kai taas vähän hämmästystä. Olin eilen ulkona humaltuneessa seurassa -selvinpäin! Oon tosi ylpee musta ja rikusta ku meillä on taito pitää hauskaa selvinpäinki.
Karu totuus on, et ilman räppipossee ei oo räppilaiffiikaan. Ei oo niin tarkkaa mimmosia ihmisiä possessa on, koska räppärit hyväksyy kaikenlaiset hiihtäjät ympärilleen. Parasta ois tietenki jos kaikki possen jäsenet ois tosi truugängstöjä jotka elää hämärää ghettolaiffii ja syljeskelee ja pitää sillon tällön friistailrinkejä joissa otellaan possen johtajuudesta.
No tänhä nyt pitäis olla ihan päivänselvää. Ei kukaan friistailtaidoton, sävelkorvaton ja rytmitajuton voi sanoo itteensä truuräppäriks. Tottakai pitää omistaa hifistelyteknologiakone jossa on vähintään yks musanteko-ohjelma. Kaiuttimienki ois syytä olla valtavat, niinku kuvasta näkyy. Ja tottakai pitää olla vähän leijan asennetta. 
