paperi on tyhjä, pupilli on musta

ihminen voi käyttää mielikuvitusta
lintu voi näyttää miten haihtuu tuska
opetella laulamaan ja laulaa susta Mun tekee mieli maata lattialla, kuunnella asaa ja juoda valkoviiniä. Nyt mulla vaan on sellanen olo. Tai sit haluun juosta ilman kenkiä korttelin ympäri tai kiivetä kerrostalon katolle ja katella vaan maailmaa. Toivon ettei maailmanloppu tuu tänään, mul ois kauheesti asioita jota haluisin vielä tehä.

Leveen räppielämän ohjeita vol 2

Katutaidehan kuuluu vahvasti räppielämään ja jokainen truuräppäri ilmasee itteään muutenki ku musiikin avulla. Ja maalailuhan on kivempaa ku paperille piirtäminen. Onneks laillisiaki seiniä löytyy jos ei ny iha huligaanigangstaks haluu ryhtyy... Tää ylläoleva heebo tossa videolla näyttää miten tollanen upee piissi syntyy.

Aika parantaa haavat, mut mikä arvet peittää?

Hyviä suunnitelmia, pelottavia ajatuksia, kylmyyttä, jurppia, outoo läppää ja esteettisiä muistiinpanoja. Sain myös vähä aika sit uuden kellon. Se ei tikitä, vaan hyrisee. Sen sekuntiviisari ei pompsahtele tasaseen tahtiin sekunnilta toiselle vaan se lipuu. Se on tosi ahdistavaa. Jännästi se pistää miettimään. Aika vaan valuu koko ajan. Eikä oo kauaa ku oon jo täysikänen. Ens viikolla tuun valitettavasti siihen kuulemma maailman vittumaisimpaan ikään. Seittemääntoista. Ei uskois musta, hah! Oon henkisesti ikuinen kakara.

Kävin pari päivää sit kampaajalla ja sain kirkonpolttajalookkini takas. Hiukset näyttää taas mustalta, vaikka tummanruskeet niitten piti olla. Salaa oon tosi tyytyväinen.

Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa

kerro mulle miten historiaa luetaan
tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan
me voidaan tehdä ihan mitä halutaan Kaks viikonloppuu peräkkäin. Kaks siwareissua peräkkäin. Liian monta hyvää ideaa peräkkäin.
Koulussa alko uus jakso. Samalla alko syksy. Virallisesti. Otettiin uus asenne opiskeluun. Toivottavasti se kerranki kestäis. Maailmassa on vaan liikaa asioita, jotka on paljon mielenkiintosempia ku koulu.
Mun ajatukset tuntuu sekavilta. Tuntuu siltä et kaikki alkais taas alusta. Pitää taas rakentaa tulevaisuutta kesään asti. Mut oikeestaan jollain tavalla mä tykkään tästäki tilanteesta. Mä oon valmis uusiin seikkailuihin ja haasteisiin. Mä oon valmis.

Annetaa ohjat muiden käsii

mitä sä häviit, jos toimit niinku muutki
oikein kuulit, mieti kunnol
AA-Kerho antaa käteesi pullon Kuumotuselämän uudelleen alottamista, outoja valoilmiöitä taivaalla, itsensäilmaisua, koirankusetusaika, uudet hienot kännykät lämmykät, pelailua, juoksemista, puskissa lymyilyä ja oksennusta maassa. Ja tästä lähtien hymyilen mun joka koulumatkalla.

"älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä" -jenni vartiainen
"älä sinä valvontakameroista välitä, sillä me ollaan kusessa" -riikka ja janita

onha se poika iha fiksu mut

tekee tyhmii juttui oli taas vähä lipsunut Mä oon ajatellu liikaa tänään. Yleensä mulle ei käy näin, koska mun järjenjuoksu ei aina oo mitään maailman nopeinta. Ihmiset on saanu mut ajattelemaan asioita, itteeni ja omaa elämääni. Oon tehny lähiaikoina paljon virheitä, mut niin on muutkin. Ja virheistähän oppii. Oon kuitenki tyytyväinen elämääni. Ja onnellinen. Oon ollu koko vuoden onnellinen. Oikeestaan tää on ollu mun elämäni tähän mennessä parhain vuosi. Oon oppinu nauttimaan elämästä iha erilailla ja ottamaan chillimmin. Oon myös saanu ihan kamalan paljon uusia ihania ihmisiä ympärilleni. Samalla oon tajunnu, et oon liian luottavainen. Luotan jokaiseen ihmiseen, vaikken ees tuntis koko tyyppiä. Tää piirre mun pitää yrittää kadottaa, koska muuten voin antaa vahingossa jonkun satuttaa itteäni. Enkä mä sitä haluu.
Aina ei voi onnistuu ja saada haluamaansa, mut kaikesta oppii. Tänään koitettiin ovelasti myöhästyy riikan kanssa ruotsin tunnilta ja keksittiin jo selityksekski se, et autettiin sokeeta naapurinmummoo kantamaan kauppakassejaan. Mut ei me onnistuttu ees myöhästymään, ku sijainen oli vartin myöhässä. Viimeviikon myöhästyminen johtu puolestaan siitä, et kellosta oli minuuttiviisari irronnu. Mutta aikahan on suhteellinen käsite...

Bommaamist ei voi sanoilla selittää

se vähentää vitutust ja homma pelittää

Tää päivä on menny lähinnä fiilistellen tota Katuvisioita -levyy. Se on iha paras. Yllä olevat kuvat on "jokelan galleriasta", eli entiseltä vanutehtaalta. Se paikka on täynnä upeita graffiteja. En voi käsittää kui joku on noin taitava. Kyl mäki vielä joskus oon. Pitää piirrellä ja maalailla paljon ennenku on mestari. Tekemäl oppii. Huomenna mennään takasi tonne meijän kakkoskotiin. Hah, joo se tuntuu jo kodilta.

Joskus kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa

nää on kuvii sanoist ja kertoja on kuvan takan
mä oon syytön joka vitun kerta,
ku ei nä seinät vuoda verta

Mä en vaa voi käsittää, miks ei näitä alikulkutunneleita sais iha laillisesti maalailla.. Tollaset värikkäät piissithä vaa piristää tätä harmaata katukuvaa. En ymmärrä, en. Ja noita laillisia seiniäkin on iha liian vähä!
Mä oon ilmeisesti ny tulossa kipeeks. Toivottavasti oisin perjantaihi mennes terve, ku pitäis mennä sinne järvenpäähä letkeilee. Eikä pieni flunssa mua lannista!