Frendit on kadonnu, huuli on hajonnu

silmäkulma kipee, nää on parhaat bileet! Vanhat tuli ja meni, enkä tosiaankaa tanssinu. Jatkoilla sit tanssin senkin edestä, pohkeet on vieläki hellänä. Mustelmista ja kuvista päätellen mulla oli hauskaa, mut niinhä mul on aina. Tajusin, ettei kukaan vihaa mua ja et kaikki on loppujenlopuks iha perkeleen hyviä tyyppejä.
Ps ton vikan kuvan pointtina ei oo noi söpöt humalaiset muikkelit, vaan kohdistakaa katse oikeeseen alareunaan.

Tää hiihtoloma alko siis hyvin, mut nää pari edellistä päivää oon maatunu kotona ja nukkunu enemmän ku laki sallii. Tänään sain itteni kammettua maailman kuivimpiin naamarasvojen esittelybileisiin landelle. Kaikkien niitten hevosten, kylmien lattioiden, kuumien kamiinoiden, hampaattomien maalaismuikkeleitten ja isojen tappajakoirien keskellä tunsin itteni yliurbaaniks kaupunkilaisnaikkeliks joka ei pärjäis viikkookaan pöndellä. Huhhuh. Onneks oon taas sivistyksen parissa. Tosin viikonlopuks lähen Lohjalle perhelomailemaan jonnekki metsämökkiin. Mut kivaa siitä tulee, oon aika varma.

Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa

kerro mulle miten historiaa luetaan
tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan
me voidaan tehdä ihan mitä halutaan Kaks viikonloppuu peräkkäin. Kaks siwareissua peräkkäin. Liian monta hyvää ideaa peräkkäin.
Koulussa alko uus jakso. Samalla alko syksy. Virallisesti. Otettiin uus asenne opiskeluun. Toivottavasti se kerranki kestäis. Maailmassa on vaan liikaa asioita, jotka on paljon mielenkiintosempia ku koulu.
Mun ajatukset tuntuu sekavilta. Tuntuu siltä et kaikki alkais taas alusta. Pitää taas rakentaa tulevaisuutta kesään asti. Mut oikeestaan jollain tavalla mä tykkään tästäki tilanteesta. Mä oon valmis uusiin seikkailuihin ja haasteisiin. Mä oon valmis.

Jossitella voi mut takas ei eilistä saada

ei korjaudu teipil nää haavat
teinistä saakka oman reittinsä valkkaa,
silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa
Piti vahtia siskoraukkaa viikonloppu. Sisko vahtiki mua. Melkeen ohjasin sen rikollisille teille ihan vahingossa.  Oon vieläki sitä mieltä et oon maailman paskin lapsenvahti.
Saatiin huomata, että rakkaassa lähikaupassamme myydään köh viikonloppujuomia ovelille nuorille niinku minä ja riku. Päästiin sitte kivasti teineilemään ja mentiin pussikaljalle. Hah.  Hakishuivi on salaisuutemme. Ei kannata kokeilla koska epäonnistuminen on noloo. Onneks me ollaan synnynnäisiä onnistujia asiassa ku asiassa.
Huomenna mulla ois ruotsin koe ja oonki tunnollisesti koko päivän sivistäny itteeni tän meijän toisen kotimaisen kielen parissa. Harmi vaan, että pään on täyttany iha muut ajatukset, eikä ruotsille oo jääny tilaa. Pitää varmaan nukkuu ruotsinkirja tyynyn alla, sieltä ne tiedot sit yön aikana imeytyy mun pikku kuuppaan.

Joskus iltasin mä ristin käteni,

rukoilen sun puolesta, tää on oma häpeeni
Niinhä se vaan menee, et hyvät suunnitelmat kusee aina. Eikä sille voi mitään. Viikonlopusta piti tulla lähes täydellinen, mut siitä tuliki tylsin pitkään aikaan (perjantaita lukuunottamatta). Ens viikonlopuks mä kyllä keksin jotain jännää, muuten räjähtää pää. Pitää olla vähä vastapainoo lukiolle. Vaikka enhä mä lukioonkaan iha täydellisesti keskity tai edes panosta. Ei se vaan tunnu oikeelta paikalta mulle, mut emmä viittis keskenkään jättää. Ku mun tulevaisuudensuunnitelmatki tarttis lukiopaperit pohjalle.
Oon muutenki alkanu miettii tulevaisuuttani enemmän. Unelmoin yksinasumisesta, eikä siihenkään oo enää ku pari vuotta. Ois iha sairaan siistii jos sais päättää kaikesta iha ite ja tehä sitä mikä parhaalta tuntuu. Musta jotenki tuntuu, et en kuulu tänne jokelaan. Vaikka toisaalta täällähän on kaikki mitä tarviin. Oon huomannu et teen asioita ja päätöksiä enemmänki sydämellä ku järjellä. Mut ei se mua haittaa.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Seuraavat kaksi viikkoa,
matkin Naantalin aurinkoo Tuliaisbreezereitä, bisneksiä, laulelua, hyvää (ja vähemmän hyvää) musiikkia kovalla, makkaran paistelua, humalaisia mutta mukavia ihmisiä, ikävöintipuheluja, pahaa boolia, saunomista ja suuria tunteita. Niistä on viime perjantai tehty. Meininki oli jeees. Bileet tosin loppu liian aikasin, koska nää jokelalaiset ei tiiä et kunnon bileet jatkuu aina aamuseittemään asti. Onneks mä tiesin asian, ja lähettiinki sitte epätoivosesti ettimään jatkoja. Ei löytyny. Vitutti.
Lauantai jatku sitte melkeen samoilla meiningeillä, tosin pienemmällä porukalla ja vähemmällä viinalla ja ilman bileitä. Hahah. Mutta hauskaa oli niinku aina. Päästiin juttelemaan poliiseitten kanssa ja skarpattiin niin hyvin, ettei ne ees puhalluttanu.

Kun ekan kerran me tavattiin hissis

enpä ois sitä arvannut, että
susta tulee mun siideripissis
 ja mä haluan vaan sut Kesäkauden korkkausta, kuumeen parantelua musiikin voimalla, hyviä suunnitelmia, aurinkoo, koulun lopun juhlistamisen suunnittelua ja ikävöintiä.
Oltiin eilen lukion kanssa retkeilemässä ja leikittiin apinoita. Oli jännää. Ja kivaa.. Ja hyvää musiikkia. Ja huonooki. Mut ei se meininkii haitannu.
Nyt alkaa viimenen koeviikko. Koulun loppumisen jälkeen mulla alkaa heti kesätyöt. Onneks mun työajat on tosi joustavia ja saan suurinpiirtein ite päättää vapaapäivistäni ja työtunneistani. Ja koska olin samassa paikassa myös viimekesänä, niin tiiän kaikki sen paikan kuviot ja mun työtehtävätki. Hehee, sitte saan rahaa ja voin rällätä loppukesän ja loppuvuoden. Ainaki melkeen.

Oot nuori ja rauhaton sydän,

kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä "möhö mögöö ku sil on möföö. jonne oli loppu."
Henkeviä keskusteluja, bodailua, kököttämistä, laulamista, megaforcee ja tää kuollut kylä. Tää on oikeesti kuollut, ainaki eilisen perusteella. Kökötettiin riikan kaa keskellä isoa risteystä ja puolen tunnin kökötyksen jälkeen eka auto ajo siitä ohi. Pelastettiin angstiset mopoautohyypät kuolemalta. Tai jotain sinne päin.
Mul on tosi kummallinen fiilis. Jään viikonlopuks yksin kotiin eikä mulla oo mitään suunnitelmia. Muutenki mulla on jollain tavalla tosi turhautunu olo. En tiiä mistään mitään. En tiiä mitä on meneillään ja mitä tulee tapahtumaan. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja kattoo mitä tapahtuu.

Nouse ja loista

Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista




Nyt on maanantai ja silti venailen iha kikseis ens viikonloppuu. Mä oon melko varma, et siit tulee asialline. Oon huomannu, et nykyään mun viikon kohokohta on viikonloppu. Tai sit se on aina ollu. Mul on koulujuttuja tekemättä varmaan miljoona mut ei vaan jaksa kiinnostaa. Tiiän, et jos en nyt ota itteeni niskasta kiinni, nii ne kaikki kasaantuu jakson lopulle ku ois muitaki kiireitä. En vaan saa mitään aikaseks. Ainakaan mitään, mikä liittyy opiskeluun. Mul on just nyt elämässä muutaki ku se perkeleen lukio sivistävä oppilaitos.
Oon muokkaillu nyt viimekesän kuvia iha innoissani. Viime kesä oli yks mun elämän parhaista kesistä ja on hieno fiilis jo etukäteen tietää, et ens kesästä tulee vielä parempi.

Jos sä oisit mun paikal

Sä tietäisit et toisin vaikka kuun taivaalt
jos sä oisit mun aina,
mut mun silmis se on jo sul koska sä oot mun maailma
mä tuun aina rakastaa sua mut en kenenkään muunlailla,
vitut niist ja vittuun koko maapallo
mä haluun et sä tajuut ilman sua mä oon vaan varjo

Oon fiilistelly viimeset pari päivää pelkästään tätä biisii. Altis jaksaa aina vaan yllättää positiivisesti. Se uusin levy on kyl pakkopoisto (kunha se vaan tulis myyntiin...). En tajuu kui joku voi yhdistää biisiin nerokkaiden riimien lisäks kauniit mut samaan aikaan niin sairaat sanat. Muhun iskee ja lujaa.
Uus jakso alko ja mul alko eka psykan kurssi. Vaikuttaa yllättävän mielenkiintoselta, oikeestaan jopa niin mielenkiintoselta että voishan sen vaikka kirjottaakki. Mua tavallaan kiinnostais joku psykologiaan liittyvä alaki. Ehkä.
Muuten tää on ollukki aika vaisu perjantai. Karaokee, rentoiluu, koeviikosta toipumista, chillailuu, pizzaa ja neljä tuntia friistailii. Valehtelematta. Vähintään neljä tuntii. Mä kehityn.

Viikonloppu venähti taas tiistaiaamuun

eikä oikeisiin töihin voi mennä haamun

Mul on niin ikävä viimekesää. Oikeestaan mul on ikävä kesää ylipäätään. Mä en jaksa tätä pimeyttä ja
kylmyyttä. Mul on niin paljo suunnitelmii joita ei voi toteuttaa talvella.
Koeviikko on perseestä. Mä vihaan tätä et on kaikki kokeet samas rykelmäs, eikä mihinkää ehi lukee kunnol. Täs jaksos en oo jaksanu keskittyy yhtään. Mut ei se mitää, ens jakso tulee olee rento.
Perjantaina ois suunnitelmis lähtee järvenpäähän koluumaan kirppiksiä. Illemmalla sit kuumottavaa jännäilyy, josta mahdollisesti lisää myöhemmin.

Helvetti on irti ja meno ei oo freesi

ota siinä relaa kun kaapissa on natsi,
rauhantila sisuksissa, sitä mä kultivoin,
maailmaa ei voi muuttaa mut itsensä voi
ja siinähän se muuntuu samalla,
kaikki samaa punast verta auringon alla

Tilasin tän viikon alussa netistä tollasen hienon jontti -paidan ja eilen se sit tuli postissa! Oon nii fiiliksis tosta paidasta, voiks joku muka sanoo ettei se ois siisti? Se on upee, mä rakastan sitä! Mä oon jontin suuri fani ja oon nähny jontin livenä. (Tällä mun on aina pakko leijuu:..) Oon myös vaihtanu kasvotusten sanasia kyseisen herran kanssa. Voiks olla mitää makeempaa?



Tänään mulla oli äikän tunnilla puhe. Pidin puheen räpin sm kisoista. Mä tykkään kyl puhumisesta, mut silti sellane koko luokan edessä puhuminen jännittää. Mulle kyl sanottiin et ei vaikuttanu ollenkaa silt et oisin jännittyny, vaa olin kuulemma rento siin luokan edes. No hyvä sitte ettei mun jännitys näkyny ulospäin.
Mul oli koulussa myös ruotsin ääntämiskoe. Mä oon kauheen huono ääntää englantiiki, eikä mun ruotsinkaa ääntämises oo mitään kehuttavaa. Sain kokeesta seiskan. Ei haittaa.

sillo oot kohteena, jos muista poikkeeva

enkö muka oo oikeessa?
ollaan kaikki saman arvosii mut jotkut on korkeemmal,
toisii tullaan vastaa ku toisii ei ees ooteta
"elämä on" -no niimpä näyttää olevan
tää on toisille arvotus, mut toisille ongelma
monille molemmat niiku mulle esim,
sillo biiseist tulee heti tunneperii
ja samat riimit kiertää ku sä et vaa käsitä
aina riimeil ei oo väliä vaa mitä on niitten välissä























Ahdistaa jo nyt huominen. Koulu alkaa. Se tarkottaa sitä, että joutuu heräämään aamuyöstä (mulle aamukaheksalta herääminen tarkottaa aamuyöllä heräämistä) ja lähtee rämpimään kouluun. Toisaalta, nään kavereita joita en oo koko loman aikana nähny. Pääsen vaihtamaan kuulumisia ja miettimään asioita. Tietyillä tunneilla on aina hyvää aikaa miettii asioita. Ja tunneilla on hyvää aikaa kuunnella musiikkia ja piirtää tai riimitellä (okeiokei joojoo lukio on vapaaehtosta, vittu mä oon tyhmä jos vaa piirtelen ja kuuntelen musiikkia tunneilla mut mitä sitte?!) Musta tuntuu et mul on joku sellanen "etsiskelen tässä itseäni" -vaihe meneillään. Se on varmaa iha normaalia. Mun päässä pyörii miljoona ajatusta ja asiaa samaan aikaan. Ehkä mun ei oikeesti tarttekkaan etsiskellä itteäni. Ehkä mä oonki jo löytäny sen mitä mä luulen ettiväni.
Olinpas runollinen.

mä teen sen joskus, mutten tänään

ehkä huomenna, muttei tänään

Musta tuntuu et mä aina viivytän asioita niin pitkälle ku vaan mahdollista. Kaikki koulujututki teen aina viimetipassa. Itseasiassa nytkin mun pitäs olla tekemässä matikan läksyjä ja äikän ainetta huomiseks. Mulle sopis hyvin sanonta: älä tee tänään sellaista minkä voit jättää huomiselle. Ei sellast sanontaa oikeesti oo. Mut silti se kuvaa mua hyvin.
Lunta on satanu ehkä pari senttiä maahan. Tänään se muuttu loskaks. Kengät kastu läpi. Vitutti. Haluun oikeen talven ja paljon lunta.