Niinhä se vaan menee, et hyvät suunnitelmat kusee aina. Eikä sille voi mitään. Viikonlopusta piti tulla lähes täydellinen, mut siitä tuliki tylsin pitkään aikaan (perjantaita lukuunottamatta). Ens viikonlopuks mä kyllä keksin jotain jännää, muuten räjähtää pää. Pitää olla vähä vastapainoo lukiolle. Vaikka enhä mä lukioonkaan iha täydellisesti keskity tai edes panosta. Ei se vaan tunnu oikeelta paikalta mulle, mut emmä viittis keskenkään jättää. Ku mun tulevaisuudensuunnitelmatki tarttis lukiopaperit pohjalle.Oon muutenki alkanu miettii tulevaisuuttani enemmän. Unelmoin yksinasumisesta, eikä siihenkään oo enää ku pari vuotta. Ois iha sairaan siistii jos sais päättää kaikesta iha ite ja tehä sitä mikä parhaalta tuntuu. Musta jotenki tuntuu, et en kuulu tänne jokelaan. Vaikka toisaalta täällähän on kaikki mitä tarviin. Oon huomannu et teen asioita ja päätöksiä enemmänki sydämellä ku järjellä. Mut ei se mua haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti