Mä fiilaan tällä hetkellä oikeestaan ihan kaikkee. Fiilaan siivottua huonettani, fiilaan kesän tuloo, fiilaan uusia biisejä ja fiilaan sitä fiilistä, että musta tuntuu et läpäsen ainaki matikan ja mantsan kokeet. Fiilaan uusia ystävyyssuhteita, joita nykyään solmin kokoajan enemmän ja enemmän. Oon kuitenki tajunnu et maailma on iha pirun pieni paikka, mut eipä se mitään haittaa.
Olo on yllättävän valosa, vaikka oonki iha pimee. Tajusin tykkääväni ihmisistä tosi paljon ja tajusin myös, että omistan järkeviä mielipiteitä. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäis saada olla onnellinen ilman että tarvii miettii, mitä muut ajattelee. Ihmiset tuomitsee ja lokeroi toisiaan ihan liian herkästi ja mä inhoon sellasta. Mun mielestä ihmisten pitäis hyväksyä toisensa omina itteinään ja antaa toisten olla onnellisia. Jokainen tekee virheitä, isoja ja pieniä, ja ne kuuluu elämään. Ketään ei pitäis tuomita myöskään virheittensä takia, koska kukaan meistä ei varmastikkaan oo erehtymätön. Mä voin henkilökohtasesti sanoo, et oon varmasti tehny paljon asioita, joita muut pitäis virheinä, mutta koska en kadu niitä, en pidä niitä virheinä vaan opetuksina. Jokainen on oman elämänsä päähenkilö ja maailma ois paljon parempi paikka jos ihmiset ei tuomitsis toisiaan niin helposti. Olen puhunut.
fiilikset: 1/5 ... Mut ei se mitään, kaikki rullaa painollaan. Surullisuus on surullista, mut silti kohta lumet sulaa ja mummot laulaa ja kaikki menee hyvin. Sain jopa ehkä töitäki. Mulla ei oo kyllä mitään hajua mun työnkuvasta tai palkasta, mut toisaalta mulle kelpaa mikä vaan duuni. Päätin myös, et panostan kouluaineissa kieliin. Eli siis haluun umpisurkeesta pelkäks surkeeks. Hehe, tavotteet on korkeella!
Tän viikon oon kulkenu tollasis releissä. Mulla ei oo hajuukaan mikä mä tyyliltäni oon. Päätelkää ite. Harmi etten tällä viikolla tarjennu laittaa överipissistelyvaatteita, mut onneks sain räppiluukkini ees esille. Pukeudun vaatteisiin, jotka on mukavia ja käytännöllisiä. Kauluspaidat on mun ikuinen ykkönen ja niistä en suostu koskaan luopumaan. Ja tosiaan - usein mun kledjut ei oo iha viimesen päälle, koska valkkaan vaatteeni aina aamulla väsyneenä just ennen kouluunlähtöö.
Jos mun puhelin osais puhua, se varmaan kertois, et sitä vituttaa huonojen kuvien yltiöpäinen räpsiminen. Ja se, et se on oranssi.
Nyt mä tiiän mitä on materialismirakkaus.
Mä oon kyllästyny talveen. Haluun olla kokoajan menemässä ulkona jossain mut ei se toimi talvella samalla tavalla. Haluun lumettomat tienpinnat ja lämpimät yöt. Ja sit mä haluun töitä. Ei sillä, että tykkäisin työnteosta, varsinkaan näin lukion ohella. Mut haluun asioita, joihin tarvii rahaa. Ja rahan eteen pitää tehä töitä. Ainaki uus kamera ois aika jees.
"Ootte jännii ku ootte samaan aikaan nii pissiksii ja kuitenki nii gangstaräppäreitä" t. eräs ystävämme.
Vuosi vaihtu suhteellisen hyvis merkeis. Löysin kadotetun pikkuserkkuni ja tein tuttavuutta paikallisten spugejen ja nuorten miekkeleitten kanssa. Jokelassa on outoja spugeja ku ilmanen kaljakaan ei kelpaa. Rakettejen ampuminen jäi vähän vähemmälle, mut sekää ei fiilistä haitannu. Eikä se, et mun ja rikun oikoreitti kulki metsän ja ojan läpi ja loppujen lopuks kiers aika perkeleesti.