Se o aurinko taivaal siis oikein hyvää päivää

Sekavia fiiliksiä, epäjouluista oloo, ajeluu ajeluu kuskailuu, erittäin hyvin vietetty viikonloppu vallan mainiossa seurassa ja epätoivonen rekkis-raukka. Joulu tulee ja joulu menee mut tää muija lähtee joulua karkuun kanarialle! Kanariointihan on aina jees vaikka ois se joulu täällä suomessaki kelvannu etenkin Tompsukan kanssa. Tulee vaikeet ajat ku se jäpikkä intteytyy. Mut mä oon vahva ja kestän ku mies! Varsinki jos saan ees sillon tällön leikkii mersukuskia...

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä

Päivä sairaalassa, pelkoa, itkua, tunteiden myrskyä ja helpotusta. Rakastan mun elämää.

Oon aina arvostanu pikkuasioita mut toi sairaalahöykytys sai mut tosiaan arvostamaan jokaista hetkee elämässä. Kaikki pienet momentit parhaiden ystävien kanssa, jutusteluhetket äitin kanssa, luontodokkarin kattelut iskän kanssa, miespohdinnat siskon kanssa ja kaikki kauniin romanttiset ja epäromanttiset hetket tompan kanssa... Mä rakastan elämääni yli kaiken ja oon ihan ältsin onnellinen tosta mun ympärille kerääntyneestä populasta. Vaikka olis kuin skeida päivä tahansa, niin tiedän että mulla on aina joku joka piristää.

Lauantaina tomppa piristi mua totaallisesti. Ensinnäkin oon oikeesti tosi otettu että se suostuu puhumaan mulle ruotsia, koska opin ihan superhyperpaljon sen puheesta. Me juteltiin niinku normaalisti, ainoo vaan että se puhu tätä toista kotimaista kieltämme ja mää papatin finskaa.
"Kom! Kom nu!"
"Mihin mun pitää tulla?"
"Höh, till butik!"
"Mitä me kaupassa?"
"Köpa en julkalender!"

Ja niinpä mentiin vähän ennen valintatalon sulkemisaikaa ostamaan joulukalenteria mulle ja siskolleni. Kaupan kalleimmasta päästä kaks joulukalenteria ja mä en maksanu penniikään. Mulla on maailman paras miekkeli.