Valkolakki, skumppaa, baareilua, uimista, mökkihöperöitymistä rakkaan tompsukan ja perheen kanssa, kirpeitä karkkeja, työteliäitä työpäiviä, liikaa rahanmenoo, epäonnistunutta säästämistä ja ahkeraa asunnon ettimistä. Näyttäis ehkäpä skidisti siltä että tän muijan seuraava elämänvaihe suuntaa keravalle (tsääääärvoon), koska sinne ois halu muuttaa. Hoitsua tästä ei ainakaan vielä hiota, mutta eipäs vaivuta epätoivoon! Onneks on siedettävä duuni ja halu hoitsuitua jossain vaiheessa. Eli ei musta ainakaan ikuista varastomuikkeliakaan tuu.
Niin, ja syntyhän mulle maailman sulosin pieni serkkupoikakin pari viikkoa takaperin!
Ooon aika onnellinen muikkeli kaikesta tästä sählingistä ja elämänmuutoksista huolimatta. Oon valmis kohtaamaan kaikki uudet haasteet ja oon valmis heittäymään tuntemattomaan. Tervetuloa tulevaisuus!
Kesäistä chillailuu, sopivasti duunii ja kauhein inttileskijakso koskaan! Onneks on ystäviä, aurinkoo ja vesipiippu. Elämä on kummiski nautittavaks, vaikka ikävä ja kaikki kalvaiski. Mut mä oon vahva. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Joo o.... fyysisesti..... hah! Tänäänki töissä ihmettelin laatikkoa kantaessani että mikä valtavan suuri objekti peittää näkökenttääni sivultapäin, kunnes tajusin että "oih sehän onkin vain suuri uljas hauikseni".
Mä flipediflippaan mutta annettakoon se anteeks. Elän vähän sekavaa aikaa. Mutta hyvää sellasta.
Piis änd laav, rakastakaa maailmaa ja toisianne, niimmäki teen.
Avoimesti sekaisin päästäni Siks kai oon niin huoleton Tiedän olevani kuolematon
Vapunviettoo Jyväskylässä, inspiraatioita, tulevaisuudensuunnitelmia, ylppärivalmisteluja plus töitätöitä ja töitä!
Ilmeisesti oon tehny jotain töissäni tosi oikein, koska olin tänään saamassa astetta isompia kenkiä jalkoihini. Valitettavasti kuitenki mahdollinen koulu alkaa elokuussa, joten en voinu lupautua olemaan syyskuuta töissä. No, silti mulla on pidempi kesätyö ku suurimmalla osalla mun kollegoista joten edes jossain oon onnistunu! Ja ylpee ittestäni, ihan syystäkin. Oon aika semijees keräilijä!
Eli siis työasiat luistaa paremmin ku hyvin ja tulevaisuuski näyttää aurinkoiselta. Oma koti pitäis löytää ja ollaanki kateltu kämppiä tästä lähiseuduilta. Ois tosi siistii ku pääsis syksyllä muuttamaan pois mamman helmoista.
Tää ihmislapsi on enemmän ku tyytyväinen kohtaloonsa. Välillä pitää olla vähän hukassa, koska tylsäähän elämä ois ilman eksymisiä. Nyt musta kuitenki tuntuu, että oon oikeilla jäljillä. Elän just omaa elämääni. Ja päätin seuraavana palkkapäivänä ostaa ittelleni ylioppilaslahjaks uuden puhnun.
Rentoo pelailuu rennossa porukassa, pissistelyy ihkusteluu rakkaan rikulin kanssa, kesäkauden korkkaus parilla teinipississidukalla ja paikallisessa istumista.
Elän aika jännää vaihetta. Mä en millään haluis päästää irti lapsuudestani ja ehken kokonaan päästäkkään. Mä ajattelin olla perus huoleton minä ja antaa virran viedä. Jos vastavirtaan uinti tuntuu oikeelta, niin mä teen sen.
Tällähetkellä haluisin istuu autossa ruisailemassa päämäärättömästi ja tunkee jalat ulos ikkunasta. Tuntee tuulenvireen varpaiden välissä ja laittaa silmät kiinni. Elää hetkessä. Vaikka sitä mä välillä taidan muutenkin tehä.
Töitä, ystäviä, kahen viikon tuskallista inttileskeilyy läskeilyy, kipeilyy, autoja ja hyvästi janskun faijan honda.
Isäukkeli päätti vaihtaa hyvän rämisevän härskin keltanahkapenkkisen hondeliinin uudempaan zääärvölettiin. Pitääki alkaa totutella ajamaan menopeliä, joka tuntuu hassulta, koska kerranki tuntuu ettei se lahoo alle.
Oon päättäny satsata tulevaisuuteen. Päätin, että laitan jokaisesta palkasta puolet sivuun tulevaa asumista varten. Musta on ehkä tulossa vähän aikuisempi ikilapsi ja oon aika ylpee ittestäni. Musta tuntuu et mul on tsäänssejä luoda ittelleni hyvä tulaveisuus. Oon onnellinen.
Kaikesta onnellisuudesta huolimatta oon tajunnu, että mulla on uus ongelma. Tosin eipä oo kovin vakava ongelma, mutta kyllä siitäki yhen kriisin saa taas aikaseks. En nimittäin osaa enää ostaa vaatteita jotka ei kimaltele tai joissa ei ois jonkinsortin blingblingiä. MITÄ VITTUA ON TAPAHTUNU? Vanhasta joumatafaka-ruutupaidat-for-evör janitasta on kehkeytyny kimalteleva blingbling ihkutin. Toisaalta ehkä se on vaan positiivista, koska muutoksethan on kivoja. Ilman niitä ois aika jämähtäny. En haluu jämähtää, en ainakaan vielä.
mullon vaa yksinkertasesti kivaa sun kans
Luotettava. Rehellinen. Huumorintajuinen. Ystävällinen. Kiltti. Hyvännäköinen. Auttavainen. Ahkera. Vahva. Hauska. Kaikinpuolin rakastettava. Mun yks parhaista ystävistä, mutta niin paljon enemmän kuin vain ystävä. Mun tulevaisuus. Mun rakkaus.
Jeejee rakkaaniarmaani täytti vuosia, ja niin täytti meidän suhdekin ekan vuotensa.
Jeejee myös sille että nyt mun koulut on kokonaan loppuun taputeltu. Kirjotukset on ohi ja kova työnhakuki tuotti tulosta sen verran, että huomenna meen kirjottamaan määräaikasen työsopimuksen! Ja edessä ois vielä haastattelut ainakin kahteen paikkaan. Tää kaikki siis tarkottaa sitä, etten ehtinytkään syrjäytyä. Harmi.
Ittensä hukkaamista, josta seuraa ittensä löytämistä. Kukaan ei hävii. Tästähän jää enemmänki plussalle, koska asioiden löytämiset vaatii ettimistä ja ettiminen tarkottaa yleensä seikkailuja. Hölmölle tytsykälle ihan tavallinen arkipäiväkin voi olla seikkailua.
Tänäänkin löysin itteni. Löysin itteni syömästä muffinssia äikän yo esseekirjotuksissa. Aika skeidaa muffinssii.
Oli muutenkin jännä päivä, koska hain jatko-opintopaikkoihin. Voipi olla, että tästä muijasta tulee hoitsu! (tai voipi olla olematta...) Joka tapauksessa, tulevaisuus kuumottelee kovaa vauhtia edessä päin ja salaa mua pelottaa. Mut mä tiedän, että mä pärjään. Ja mä uskon itteeni.
Paljon kaikkee on tapahtunu. Liihotettiin hölmöissä puvuissa rekan kyydissä ja heitettiin muksuja karkeilla päin näköö. Sen jälkeen jatkot ja vähän turhan paljon alkoholipitoisia juomia. Seuraavana päivänä abiristeily, jonka päätin mainitsemattomasta syystä (köhköh) risteillä selvinpäin.
Kaiken ton jälkeen yökyläilyä rakkaan nautaystäväiseni luona. Autonasentajaleikkejä, irronneita pillejä, kaatuneita ES:söjä, sossun rahoilla ostettuu safkaa, seikkailuja Lahdessa ja rakkaan miekkelini vala.
Yhteishaku alko eli pitäis vissiin tietää mikä musta tulee isona. Emmä tiiä. Ajattelin muuttaa kaivoon ja lopettaa stressaamisen. Kahvi tekis hyvää.
Kaks uteliasta tsiksii pukeutuneina pissiksiks plus riihimäkeilyy på svenska = noh.... unohtumaton päivä. Sen voin sanoo et riksuun en enää mee! Det var från rumpan!
Täs on ollu viimesimmän kuukauden aikana meneillään armotonta työnhakuu ja skidii stressinpoikasta tulevasta opiskelupaikasta. Mut luulen et kohtalo ohjaa tän tyhjäpään sinne minne pitääki. Niin se on tupannu ennenki tekemään.
Huomenna ois luvassa äikän yo-kirjotuksia. Sehän tarkottaa kolmesta kuuteen tuntia kököttämistä yllättävänki pehmeellä koulunpenkillä ja ilmasta kahvia ja pullaa! Ei yhtään niin paha ku vois olla.
Tätä positiivista elämäntsiigailuu lisää se, että huomenna nään pitkästä aikaa armaanirakkaani sotamieheni. Lauantaina kuumottelen hondan ratissa ympäri maita ja mantuja, ensisijasena päämääränä kummiski helsingin satama, jonne aattelin rakkaat vanhempani jättää. Oioi elämä on loppujenlopuks aika semijees parasta!
Päänsisäistä heittelehtimistä puolelta toiselle, koulujen loppumista ja siitä johtuvaa stressiä, armotonta työnhakua ja eksoottisia viikonlopunviettoja.
Oon itseasiassa ihan sairaan ylpee itestäni. Mä oon vielä kasassa, vaikka podenki kokoaja järjetöntä ikävää. Mä oon kasassa, vaikka stressi koittaa syödä mua sisältäpäin. Mä oon klaarannu koulunkäyntini siihen pisteeseen, että se ois enää kirjotukset. Mä oon onnistunu tipattomassa tammikuussani ja oon siitä niin ylpee et haluisin jatkaa holittomalla helmikuulla, mutta helmikuinen abiristeily ja holiton helmikuu on aika mahdoton yhtälö.
Inttilesken päiväkirja osa 4:
"Mullon ikävä sua kurkkusalaatti :("
Ollaan parin kaverin kanssa nyt muutaman kerran käyty moikkaamassa kurkkusalaattimiekkeliäni Parolassa. Nyt se on päässy kahtena viikonloppuna peräkkäin lomille ja ollu käytännössä ihan kokoajan mun kanssa. Silti tää on ihan perseestä. Varsinki ku urhea sotamieheni joutuu olemaan koko ens viikonlopun kiinni siellä. Fak.
Viimeviikonloppuna käytiin lanessa vähän hohtokeilailemas ja pelailemas (tasku)biljardii ft. pornotähti. Oli muuten hyvällä tavalla eksoottinen lauantai-ilta eksoottisessa, mutta loppujen lopuks ihan tavallisessa seurassa. Vois ottaa uusiks.
Rillutteluu rillossa, tipatonta tammikuuta, kamalasti kurkkusalaattimiehiä ja sekavia seikkailuja.
Perjantaina lähettiin tsiksien kanssa rilloon syömään ja sieltä eksyttiin jokelan pahamaineiseen paikalliseen, mesuun. Osa meistä lähti sitte takasin rilloon rilluttelemaan ja koska tein ittelleni lupauksen tipattomasta tammikuusta, tyydyin litkimään jäätä nestemäisessä olomuodossa.
Inttilesken päiväkirja osa 3:
Sunnuntaina koitti jännä päivä, nimittäin parolassa oli alokkaille ja niitten muikkeleille järjestetty ns. tyttöystävänpäivä. Menin tottakai kattelemaan komeeta alokasmiekkeliäni sinne ja tajusin taas kerran olevani hukassa. Armas alokkaani oli nimittäin unohtanut ilmottaa kompanjan, johon se kuuluu. Siinä mä sitte hölmönä tönötin keskellä isokokosta kenttää kunnes näin toisen naisolennon, joka näytti vähintäänkin yhtä kadoksissaolevalta ku mä.
"Moi mä oon Janita ja mä oon hukassa, kuka sä oot?"
"Moi mä oon Karita ja mäki oon hukassa"
Yhtäkkiä kamala lauma vihreitä pökäleitä muistuttavia armeijamiekkeleitä lähti juoksemaan meitä naikkeleita kohti kunnes joku tuli rutistamaan ilmat musta pihalle. Tompsukka oli löytäny mut!
Aika paljon niitä siellä intissä kiusattiin, eikä meistä muikkeleista ollu ees jäpittämään marssimisesta puhumattakaan. Punkat oli särmät niin kauan kunnes iso paha alikessu tuli sotkemaan paikat. Pingispallot olikin granaatteja ja julkiset hellyydenosotukset katottiin heikkoutena. Aika skeidaa toisinsanoen.
Tiistaina käytiin moikkaamassa Tomppaa parolassa parin sen kaverin kanssa uudestaan. Ja eilen käytiin tsiksien kanssa eksymässä Kirkkonummelle Upinniemeen, toiseen inttipaikkaan! Huhhuh kyl täs onki ny intteilty kerrakseen... Huomenna sit vielä pitäis noutaa se rakas miekkelini ekoille viikonloppulomilleen ja en malttais oottaa!
"SUN ARMAS ALOKAS B***ELT PALVOO SUA KOKO SYDÄMEN EDESTÄ <3"
Eka päivä oli ihan kamala. Toka päivä oli melkeen yhtä kamala, mut onneks ihanat rakkaat tytsykät pitää mut vauhtipäänä. Eilen käytiin uimassa ja hellimässä pakaroitamme poreissa Järvenpään uimahallissa tsiksien kaa. Tää päivä koostu ajelusta, säälittävistä driftailuyrityksistä nelivedolla ja ostoskärryrallista. Joo, ja tästälähtien pelaan sählyä viis vuotta nuorempien minijonnejen kanssa. Hahah! On ne ihan söpöjä sinänsä.
On mulla kieltämättä aikas kova ikävä jo nyt mun inttimiekkeliäni mut ollaan onneks pystytty joka päivä puheloimaan ja sunnuntaina jo näänki sen ku on tyttöystävänpäivä. Höhöööö hajottaa.......
Joulu tosiaan hurahti vallan epäjouluisissa tunnelmissa ahdistavien turku-mutiaisten piirittämänä. Uusvuos pärähti käyntiin valkkarilla, raketeilla ja laadukkaalla seuralla eräässä Kervo-nimisessä UG mestassa. Välipäivät ja oikeestaan melkeempä koko joululoman vietin rakkaan miekkelini kanssa josta parhaillaan ollaan muovaamassa miestä pahassa parola -nimisessä paikassa.
Inttilesken päiväkirja osa 1:
"susta tulee nyt armeijaneitsyt!"
Ihan karseeta, miks kukaan ei oo varottanu et on näin hirveenkamalankammottavaa luopuu omasta rakkaastaan ja antaa se valtion käsiin? Koko armeijahässäkkähän on silkkaa skeidaa, se on kuulkaas sillee että jos venäjä jonku pommin tänne päättää losauttaa niin suomi katoo kartalta ku mummo sumuun, oli armeijaa tai ei. Rauhanmiehenänaisena vastustan koko hommaa vaikka osasyy saattaakin olla tää mun itsekeskeinen pääkoppa joka takoo itteensä ajatusta kamalasta romanttisesta vajavaisuudesta.
No, aamulla lähdin rallihondallani (no okei iskän hondalla) porhaltamaan kohti Vantaata armaani luokse. Vietettiin aikaa yhessä ja käytiin kahvilla kunnes eräs nimeltämainitsematon niko(tiini), eli miekkelini paras kaveri tupsahti laatuseuraamme. Yhessä sitten saatettiin tämä urhea ja komea inttijäpikkä Tikkurilan asemalla jossa yllättäen silmät alkoi hikoilemaan. Oli täyttä tuskaa katella kun miehekkeeni astui junaan ja tiesin että nyt se sit alkaa. Inttileskeys.
Valkolakki, skumppaa, baareilua, uimista, mökkihöperöitymistä rakkaan tompsukan ja perheen kanssa, kirpeitä karkkeja, työteliäitä työpäiviä, liikaa rahanmenoo, epäonnistunutta säästämistä ja ahkeraa asunnon ettimistä. Näyttäis ehkäpä skidisti siltä että tän muijan seuraava elämänvaihe suuntaa keravalle (tsääääärvoon), koska sinne ois halu muuttaa. Hoitsua tästä ei ainakaan vielä hiota, mutta eipäs vaivuta epätoivoon! Onneks on siedettävä duuni ja halu hoitsuitua jossain vaiheessa. Eli ei musta ainakaan ikuista varastomuikkeliakaan tuu.
