Se o aurinko taivaal siis oikein hyvää päivää

Sekavia fiiliksiä, epäjouluista oloo, ajeluu ajeluu kuskailuu, erittäin hyvin vietetty viikonloppu vallan mainiossa seurassa ja epätoivonen rekkis-raukka. Joulu tulee ja joulu menee mut tää muija lähtee joulua karkuun kanarialle! Kanariointihan on aina jees vaikka ois se joulu täällä suomessaki kelvannu etenkin Tompsukan kanssa. Tulee vaikeet ajat ku se jäpikkä intteytyy. Mut mä oon vahva ja kestän ku mies! Varsinki jos saan ees sillon tällön leikkii mersukuskia...

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä

Päivä sairaalassa, pelkoa, itkua, tunteiden myrskyä ja helpotusta. Rakastan mun elämää.

Oon aina arvostanu pikkuasioita mut toi sairaalahöykytys sai mut tosiaan arvostamaan jokaista hetkee elämässä. Kaikki pienet momentit parhaiden ystävien kanssa, jutusteluhetket äitin kanssa, luontodokkarin kattelut iskän kanssa, miespohdinnat siskon kanssa ja kaikki kauniin romanttiset ja epäromanttiset hetket tompan kanssa... Mä rakastan elämääni yli kaiken ja oon ihan ältsin onnellinen tosta mun ympärille kerääntyneestä populasta. Vaikka olis kuin skeida päivä tahansa, niin tiedän että mulla on aina joku joka piristää.

Lauantaina tomppa piristi mua totaallisesti. Ensinnäkin oon oikeesti tosi otettu että se suostuu puhumaan mulle ruotsia, koska opin ihan superhyperpaljon sen puheesta. Me juteltiin niinku normaalisti, ainoo vaan että se puhu tätä toista kotimaista kieltämme ja mää papatin finskaa.
"Kom! Kom nu!"
"Mihin mun pitää tulla?"
"Höh, till butik!"
"Mitä me kaupassa?"
"Köpa en julkalender!"

Ja niinpä mentiin vähän ennen valintatalon sulkemisaikaa ostamaan joulukalenteria mulle ja siskolleni. Kaupan kalleimmasta päästä kaks joulukalenteria ja mä en maksanu penniikään. Mulla on maailman paras miekkeli.

Nyt naamassa arpikin kaunistus olisi ja hampaat vois uusiksi laittaa

matkalla puskassa vaaniikin peltipoliisi, tompan kartat vois uusiksi vaihtaa


Rallihondailua, eksymistä paikkaan nimeltä BOX, sopivasti ug räppiä, kännikuskailua, kehäkolmostelua, leffailua ja julkisia hellyydenosotuksia. Olotila on siis taas kerran kuvailtavissa adjektiivilla ONNELLINEN. Sain kortin ja oon siitä enemmän ku ilonen! Oon myös ihan super-yllättyneis-onnellis-ilonen, koska tuntuu et mun parisuhde kukoistaa. Ainaki luulisin niin.

Muutaman viikon päästä ehkäpä hiukan haikein fiiliksin löydän itteni lomakohteesta nimeltä Teneriffa. Vietetään perheen kanssa joulu siellä. Muuten tosi kiva-jeejee lähtee sinne, mutta ku oisin halunnu viettää joulun Tompan kanssa täällä Suomessa.. Muutenkin tipan linssiin nostattaa jo ajatuskin siitä, että sinne se menee, meijän pikku tompsukka - INTTIIN. Ens tammikuussa. Mä mitä luultavemmin tuun flipediflippaamaan sinä aikana. Ihan karseeta, tollee se Suomen valtio nii miehen multa törkeesti ryöstää nii. Puoleks vuodeks nii. Tai enemmäkski. Nii. Vittu. Ei ole reilua tämä. No oppiipaha petaamaan sängyn.

Ois jo kiire huipulle kiivetä

noni siis eli kuis mulla hurisee?

aika kova nälkä on ja mahaki murisee

noh pakko myöntää, tuli feilattuu inssi

ja tajusin viikon alus et mullon unelmieni prinssi

se jopa räppiiki kuuntelee alkoi

ja nykyään se iltasin hieroo mun jalkoi

rekkis mua taas sen soitoilla riivaa

se on kai alkanu vetämään viivaa

seki vois oman elämän hankkii

ja luovuttaa pikkurekkiksii spermapankkiin

ku tuskin se muuten lapsia sais

en usko et kukaan sitä miestä nais

ja nytkää ei ollu tarkotus olla ilkee

ku kirjotan, mul on silmässä pilke

kaikki siis kannattaa ottaa huumorilla

jos ette ota, tullaa rikun kaa tökkii teit morilla

räpin ässämeissäki tuli käytyy kolmatta kertaa

itekki räppään kunnes suusta alkaa valuu verta

ja veri mun suus, sehä on pelkkää plussaa

maistun vamppyyriltä jos joku mua pussaa

okei, nyt meni taas vähän yli

halusin vaan kertoo että mul pyyhkii hyvin

kajon kaa ässämeis tuli rupateltuu

ja samalla uskomattomii battlei kateltuu

kutsunki sain kaarinaan asti

siel ois kuulemma taas kova räppimatsi

rivo, kajo sekä sen sisko

viimekski ne kovii riimei kisko

huomen uus inssi ois heti aamusta

toivon et tol inssisedäl ei ois pää täynnä kusta

niiku sil viimeks oleval tais olla

pelkkää ureaa täynnä sen polla

"no ei sul ollu mitää virhettä virallista

mut tässä ois sulle silti lista

näissä asiois ois parantamisen varaa:

ennakoi, jarruta ja ala paremmin ajaa"

ehkä huomenna mul onni kävis

jos ei käy niin se inssi on fägis!

nukahdan miettien et joku rakastaa mua

   Mun kai pitäs olla nyt kypsä. Valmis itsenäiseen elämään. Valmis lentämään omilla siivilläni. Valmis maailmalle. Kai mä osittain oonki, mutten todellakaan olis ilman ystävieni tukee, enkä etenkään ilman Tomppaa.
Mä ikuisesti muistan sen illan, kun Järvenpään asemalla näin parrakkaan ujon näkösen sinituulitakkisen miehenalun. Sillä oli tummat farkut ja kädet niitten taskussa. Sen tummat ripset ja kulmat korosti sen silmiä, ja tajusin samantien, että mun itselleni analysoima sinisilmäsyysfetissi on silkkaa skeidaa. (sedät joiden silmät on siniset, sul on vihreet mitä vittua iniset) 

Muistan myös ikuisesti sen, kuinka ekaa kertaa menin kyseisen miekkelin kanssa leffaan ja vielä sen ehdotuksesta! Mua kuumotti ihan sikana, koska en vaan osannu olla aloillani ja musta tuntu, etten haluu asettuu tai sitoutuu vielä mihinkään. Ujona siinä sitten mentiin leffaan, jossa tämä nerokas leffailukumppanini käytti hyväkseen käsieni huonosta verenkierrosta johtunutta kylmyyttä. Siinä se hien valuessaki käsiemme välistä vaan piti mun kädestä eikä sit millään päästäny irti. Leffan jälkeen mentiin kahville ja maaliskuisen keskiyön lyödessä kyseinen miehenalku saavutti täysi-ikäisyytensä. Siinä sitte, Järvenpään abc:n edessä mä suutelin sitä ekaa kertaa.

Kaheksan päivää sitten oli mun vuoro tulla aikuiseks. Istuttiin rakkaan miekkelini kanssa mun sängyllä ja kun kello näytti yli kahtatoista, sain ikäni kunniaks kokee kaheksantoista suudelman ryppään.
Mä oon onnellinen. Ja voin rehellisesti sanoo, et toivon että jokainen ihminen maapallolla ois. Mun mielestä jokaisella on oikeus olla onnellinen. Jokaisella on oikeus ilmaista se. Jokaisella on oikeus rakastaa. Ja jokaisella on oikeus näyttää se.

Piis änd laav

Stadist pohjosee ja vantaast lisää

mesta missä sulla lyödään hampaat sisää Imppaan huonettani koska se tuoksuu miehelle. Sain hiuskriisin kun mahdollinen tuleva appiukkelini sanoi juurikasvuni näyttävän kaljulta. Tänään aamupäivästä oli siis tsygäiltävä lähimpään kauppaan ja ostettava sysimusta kirkonpolttajahiusväri.
Viikonloppuni vietin iloisesti miekkelini kanssa, kuten aina. Pyörähdimme perus kaskela-landepaukkuilusetin, jossa miekkelini ihastuttava pikkuveli kertoi erään nimeltämainitsemattoman nuijapään omistavan neekerinvärisen ratin. Noh, voi sitä ruskeeta väriä kai noinki analysoida. Talvella pitää kuulemma varoa uppoamasta lumipuskaan. Joo-o. Pelattiin myös jalkapalloa, jossa oli jännittäviä fyra-neljä, viisi-sex sekä sju-sju tilanteita. Kuitenkin voitin. Oon kuulemma paras pelaamaan jalkapalloa - heti Tompan jälkeen.

Noissa ylläolevissa kuvissa oltiin tsiksien kanssa eksyskelemässä ajelemassa pitkin super uugeita mestoja (KERAVA) ja loppujen lopuks päädyttiin Tompan ja tovereitten viehättävän äijämäiseen seuraan jossa sniikkailtiin tytsyköitten kanssa ovelasti.

ps. SAARA-BIISIN LYRICS
moi kaikki mä oon saara/
ja mul on tosi hieno kaara/
eli mä oon siis saaruli/
ja mul on tosi upee kaaruli/
mä oon ite melkeen malli/
ja mun auto on mallii ralli/
aina risteyksis se käynnis pysyy/
ja jos eksyn en kehtaa keltää tietä kysyy/
mullon välil päässä patti/
mut ei se mitää ku mullon nii mukava ratti/
mul on hienot sporttinypykät/
ja kyydis aina nää typykät/

Oispa tää nousujurri pysyvää

Kaikki frendit ympärillä alkaa pikkuhiljaa saavuttamaan sen maagisen aikuisiän. Noi kuvat kertoo ystäväni Miran aikuisiänsaavutusfiiliksiä. Veikkailisin että kaikki meni suht nappiin, ainaki hauskaa oli ja sehän on pääasia! Oli saunaa, juomaa, ruokaa, frendejä, musiikkia, ajelua, uusia tuttavuuksia, öistä elämää ja paljon naurua. Mä fiilaan tätä kaikkee.

Älä pelkää, sillä kaikella on tarkotus

Omaan lapsuutensa palaamista: barbeilla leikkimistä, legoja, kotileikkejä, pelejä, lastenleffoja ja ilmasta ruokaa. Ja siitä mä saan vielä rahaa! Oikeestaan tykkään mun työnkuvasta.
Ehin jo pelästyy, että vanha ruutupaitoja ja pipoja käyttävä räppi-skede-spede on kadonnu. Semmonen on kuitenkin taas alkanu kurkkii peilistä. Yllätin itteni myös riimittelemästä ja skedeilemästä. Tää mun sisäinen räppäryys ei vaan koskaan kuole!

Lähiaikoina oon mietiskelly taas vaihteeks vähän liikaa. Oon miettiny mun tulevaa opiskeluu, aikuistumista, itsenäistymistä, parisuhdetta ja työtä. Löysin kuitenki kaikkeen tähänki ratkasun. Opiskelu menee ihan fain, miks tarttis stressaa? Aikuisuus tulee mut tää ipanuus ei katoo siltikään. Itsenäistyminen - vitut! Hahah ei mun tartte olla yksin, mulla on ystäviä, perhe ja varsinkin Tomppa. Tottakai oon jo nyt oppinu ottamaan ittestäni ja muista vastuuta, mut ei tääkään oo mikään syy stressaa. Parisuhde kukoistaa ku hamppupelto hollannissa ja tulevaisuuski näyttää valosalta. Töitä saan varmasti, oonha reipas!
Vanhan Janitan asenteetki siis alkaa tulee pinnalle. Kyl kaikki menee hyvin niinku aina, antaa asioitten vaa rullata ilosesti painollaan. Ja vaik ois alamäkii, niin kaikella on tarkotuksensa. Ainaki nii mä luulen.

tuliks sust koskaan mitään?

vai ootko niinku muutkin aikuiset, eli väsynyt ja vittumainen Kai mä oon elämäni suuressa käännevaiheessa. Musta on oikeesti liiankin kovaa vauhtia tulossa täysikänen. Osaan tehä aikuistenjuttuja. Osaan ajaa autoo. Hommasin ittelleni opiskelun ohelle töitä. Osaan ottaa vastuuta asioistani ja osaan järjestää asiani suhteellisen fiksusti. Osaan nauttia arjen pikkujutuista ja kaikesta stressistä huolimatta oon tässä parin päivän sisällä oppinu luottamaan itteeni. Vaikka joskus oonki vähän höntti, oon silti ainakin omalla tavallani yllättävänki fiksu. Ja mä tosiaan luotan siihen, että vaikken enää pänttäiskään ihan romahtamistahdilla, pärjään silti maanantaisissa psykan yo-kirjotuksissa.

ps. oikeimman puoleisen kuvan paita on ostettu lastenosastolta. Ehkä se vois vähän balansoida tätä mun muka-aikuistumista.

pps. jääkarhut ei syö pingviineitä, koska pingviinit asuu eri puolella maapalloa (älkää tehkö sitä virhettä että sanotte jääkarhuja kasvissyöjiks kröhöm.....)

Jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot

Muuttolinnut, sellaset isot parvet. Ne on tosi nättejä. Lehdet kellastuu, punertuu ja tippuu mut silti meijän takapihalla kukat kukkii. Aamusin auton ikkunoissa on jo sellasta utusta huurretta. Silti menin tänään hameessa kouluun. Huono päivä, mut silti fiilis on yllättävän epämasentunu. Kai mulla on joku taito.
Musiikkia. Ja mä oon tällähetkellä ainoo kahella jalalla kävelevä olento tässä kämpässä. Ahdistaa. Vihaan yksin olemista, tää ei sovi mulle yhtään. Kelle mä höpötän, mitä mä teen, mihin mä meen, miks oon näin levoton? Tää ei vaan toimi tälleen. Oon kateellinen ihmisille, jotka nauttii yksinolemisesta, hiljasuudesta ja rauhallisuudesta. Koska mä en nauti. No mutta.... ainaki tää on vaihteluu!

Peril ennen auringonlaskuu

Ladon kohdal röökii henkee, se on hassuu Vaikka aina toisinaan yritänki leikkii jotain yliurbaanii gangstaa, niin sisäisestihän oon silti täysjuntti. Tai ehkä on kaks eri minää, se räppiminä ja sit tää junttiminä. Yhtälailla tykkään molemmista, ja musta on rikkaus omistaa yhessä kehossa useampi minä. Joskus liian isoihin vaatteisiin pukeutuva, riimittelevä räppäri. Toisinaan taas yliampuvasti meikkaava pissaliisa. Sillontällön maailmaa paranteleva hipedihippi ja välillä taas nenäänsä kaivava, hevosenpaskan hajunen juntti. On periaatteellisesti aika siistii olla minä.

Näissä ylläolevissa kuvissa juntteus oli kylläkin lavastettua. Lähettiin kellokoskelle, tultiin, nähtiin, juostiin, voitettiin. Palkinnoks kelliksen patojuoksukisan hupisarjan voitosta sain sukat. Oon ylpee. Kannattaa olla juntti.

Beibi mä kaipaan sua

Eräänä perjantaina oli pirskeet. Ystäväni Jenna oli ylittänyt aikuisuuden kynnyksen ja nyt hän oli ottamassa elämässään suuren askeleen. Hän oli lähtemässä kymmeneksi kuukaudeksi suureen maailmaan, pois turvallisesta pienestä Jokelasta. Hän oli jättämässä Jokelan tomut ja kusipäät (ainakin hetkellisesti) taakseen ja oli rinnus röyheänä valmiina kohtaamaan suuren, ison, valtavan AMERIKAN!
Siellä se nyt on, meijän pikku jenna...

Noh, juhlimisen aihetta siis oli. Siispä juhlimme. Juhlimme urakalla. Oli kuulemma hauskaa.

Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin

mun täytyy lääkettä näihin paineisiin etsii Blockfestit. Lievää ylinopeutta matkalla tampereelle, maailman komein kuski, matkamusiikkia, isoja järkkäreitä, parasta seuraa, maksullisia parkkipaikkoja, hyviä artisteja, hempeilyy, elävältä litistymistä, köyhiä iskuyrityksiä, autossa nukkumista ja alkoholitonta fiilaamista. Oon oikeesti tosi ylpee, et mun festarijuomat pysy sillä vesi-limu linjalla, koska viimevuonna meni lievästi sanottuna hiukan yli.
Kaikki meni suurinpiirtein yllättävän nappiin ja blockeista jäi tosi hyvä maku suuhun. Huolimatta siitä, et meinasin oikeesti tallaantuu ihmisjoukon alle. Onneks mul on vahva miekkeli joka raivas meille tien ulos sieltä hullujen fanien seasta. Huhhu oikeesti mitä menoo.. Shaakelin känniääliöt hah!

Oon tosi tyytyväinen itseasiassa koko elämääni ylipäätään. Saan olla se vanha räppijanita vaikka oonki käännelly elämässäni uusia sivuja. Suurimmat muutokset on tietty varmaan vasta edessäpäin. Ajokortti ois kovasti tuloillaan (tai ainakin eka ajotunti hehe..), lukioki on suht lopuillaan ja jossain vaiheessa täs pitäs muuttaa omilleenki. Tai ainaki pois kotoo, mieluiten epäyksin. Koska vihaan yksinolemista vaikka pidänki itteeni iha suht hyvänä tyyppinä ja hyvänä seurana. Mieluummin silti jaan tän hyvän seurani muitten kivojen ihmisten kanssa. Ja tosiaan, melkeen kaikkihan on kivoja.

Valtakunnassa kaikki ookoo

Tosimiehet kehtaa kulkee lakatuillakin kynsillä. Tein siis miekkelistäni tosimiehen. Rakennettiin katto ja mieli ja keho ei suostunu enää tekemään yhteistyötä. Hermoromahdus. Oikeesti. Mut ainaki katto tuli valmiiks, loppujen lopuks. 13h duunii putkeen ja sitä ennen kaks päivää kattohommia. Voitais perustaa kattofirmaki muttei viitti, nii perseest se peltejen hilaaminen sinne kahenkymmenen metrin korkeudelle oli.. Eihän ne painanu ku vaivaset seitkyt kiloo per pelti. Ja niitä meni nelkyt. höhöö tosielämän matikkaa vittu jee haha.

Okei ketään ei kiinnosta mun kattolöpinät. Mut hei, sou vat? Huomenna lähen toivon mukaan tampereelle. Asiat tuppaa kusemaan mut tässä tilantees ne ei enää saa kusta. Tai muuten ei hyvä helise. Ääh en tiiä, en vaan jaksa koht enää. Onneks mul on melkeen aina kivaa. Ja sitä paitsi mun sisäinen räppäri (joka ei aina oo niin kauheen sisäinen) pääsee huomenna elämään leveetä räppielämää blockfestejen merkeissä. Ja mahdollisesti seikkailullista mersussa nukkumista jos ei jaksa jämsäytyä.

ps. osaan ajaa autoo.

Omat läpät aina ittelle helvetisti rankempii

liia kivuliast miettii välei omii vanhempii Suht turhanki letkee sadepäivä. Himailuu, psykan kirjotuksiin pänttäämistä, turhan tuntusta venaamista ja yli-isoon (ylpylp) abihuppariin hukkumista. Okei yritän olla vähemmän leija. Hah. Letkee lukkari, kolmena päivänä viikos kouluu. Kelpaa, varsinki näin ennen kirjotuksii. Oikeesti aikaa lukee. Tai sit ei.

Mädännyn tänne. Vihaan tietokoneella olemista. Vihaan kotona homehtumista. Mut vittu. Ulkona sataa. Ei jaksa kastuu, ainakaan vielä. Pää hajoo, mun kuuppa on tottunu ainaiseen menemiseen. Oon ku ikiliikkuja, pitää olla jatkuvasti menossa, pitää olla seikkailuja, jännitystä, tekemistä. Eikä lukio oo vieläkään se mun paikka. Eikä opiskelu sovi mun pääkopalle. Liikaa istumista, liikaa paikallaan olemista, liikaa rajotuksia, liikaa tajuttavaa, liikaa liibalaabaa ja liikaa aikaa ajatella. Johan sitä vähemmästäki yks levoton sielu sekoo.

Eilen törmäsin mukavaan juoppoon. Se sano et sitte ku meen naimisiin ja saan lapsen, musta tulee hyvä äiti. Epäilen.

"Et sä oo niiku blondin tyhmä........ Sä oot erilailla tyhmä!"
- rakas ystäväni mira

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä

hengitän ja rakastan niitä jotka kulkee vierellä Veikkaan että ainoostaan tämmöset hönöt idiootit (kuten esimerkiksi minä itse) osaa fiilata abivuotensa ekaa päivää näin kybällä. Tuskin kukaan idiootti menee koulun ruokailun jonossa etuilemaan nuorempia vaan siks et on abi. Tai tuskin kukaan idiootti ylipäätään ottaa abiuttaan näinki ylpeenä (lue: leuhkana)...
Hahah no ei ehkä sentää kummiskaan. Fiiliksis oon, se on pakko myöntää. Mut tää fiilaaminen johtuu mm. siitä että alotin tänään autokoulun. Minä+auto=täydellinen yhdistelmä. Siihen lisäks liikenne ja mun köhköh hitusen keskittymätön luonteeni. Kyl se hyvin menee! Sain tänään myös uuden läppärin joka suuresti auttaa koulunkäynnissä. fiilfiil.


ps ostin maailman ihkuimpia kouluvihkoja ja mua kauhistuttaa ku musta on tulossa tyttömäinen! tää ei sovi mulle, haluun entisen äijyyteni takas.

Illalla iloinen, aamulla itkettää

mut ei sillä väliä oikeestaan olekkaan Kahesta höntistä tulee ystäviä. Viisaat päät kolahtaa yhteen ja tulokset on mitä mahtavimpii.
"Vittu tääl on kuuma"
"HEI mennään kirppikselle ostaa viileemmät vaatteet"
... ja niimpä kaksi idioottia saivat kassilliset uusiavanhoja härskinrumia vaatekappaleita.

Evakko jatkui yhen yön kotona olon jälkeen taas kerran Vantaalla. Kotiuduin tässä välissä näillä näkymin yheks yöks Jokelaan ja sitten taas vantautoidun. Perjantaina repäsen ja lähen mökkeilemään Jämsään! Toivon mukaan rakas miekkelini suostuisi myös Jämsäytymään kahdeksi päiväksi, muttei mikään oo niin helppoo ja yksinkertasta.....!

Torstai-perjantai yön vietin klo 23-07 välillä kehä kolmosen varressa bussipysäkillä vaihtamassa kuorma-auton rengasta. Sitä ei voi käsittääkkään millanen arpeette on, ku kolkyttonnisesta kuorma-autosta, (jossa on painona siis lavallinen kivenlohkareita) puhkee rengas. No, eihän se rengas näytä renkaalta ollenkaan. Lähinnä se muistuttaa prätkäjengiläisen hapsunahkatakkia.
Sillävälin ku rakas miekkelini hoiti rengaskeikkaansa ja kun nuijapää"kaverimme" nukkui pösössään, mä ja nautaystäväiseni juttelimme ja paransimme maailmaa. Loppuvaiheessa tylsyys iski ja päätettiin kerätä omia tupakantumppejamme. Kauhistukseksemme huomasimme, että joku HUULIPUNANAINEN oli polttanut röökejämme:

*kävelen ryssälämä tupakantumppi kädessäni*
"Lotta..... ooksä käyttäny huulipunaa?!"
"En."
"Emmäkään. Eli joku HUULIPUNANAINEN on polttanu meijän röökejä"

Löysin siis tumpistamme huulipunajäljet.

Okei paskaläppä mut silti hajottaa. Ehkä mä flippaan. Ehkä mä tunnustan myös että etin vieläkin itteäni. Ehkä mä en kuitenkaan oo yhtä hukassa ku aikasemmin. Ehkä mä elän elämäni onnellisinta aikaa. Ehkä mä itken useemmin ku ennen, mut ehkei se kuitenkaan tarkota sitä, et oisin heikompi ku ennen. Ehkä mun elämässä on tällä hetkellä monenlaisia, tosi vahvoja tunteita. Ehkä mä oon löytäny elämäni rakkauden ja kaupanpäälle hyvän ystävän ja rakastavan perheen. Ehkä mä oon onnellinen.