Kaikki ok, radios alkaa työttömän anthemmi

Päänsisäistä heittelehtimistä puolelta toiselle, koulujen loppumista ja siitä johtuvaa stressiä, armotonta työnhakua ja eksoottisia viikonlopunviettoja.
Oon itseasiassa ihan sairaan ylpee itestäni. Mä oon vielä kasassa, vaikka podenki kokoaja järjetöntä ikävää. Mä oon kasassa, vaikka stressi koittaa syödä mua sisältäpäin. Mä oon klaarannu koulunkäyntini siihen pisteeseen, että se ois enää kirjotukset. Mä oon onnistunu tipattomassa tammikuussani ja oon siitä niin ylpee et haluisin jatkaa holittomalla helmikuulla, mutta helmikuinen abiristeily ja holiton helmikuu on aika mahdoton yhtälö.


Inttilesken päiväkirja osa 4:
"Mullon ikävä sua kurkkusalaatti :("

Ollaan parin kaverin kanssa nyt muutaman kerran käyty moikkaamassa kurkkusalaattimiekkeliäni Parolassa. Nyt se on päässy kahtena viikonloppuna peräkkäin lomille ja ollu käytännössä ihan kokoajan mun kanssa. Silti tää on ihan perseestä. Varsinki ku urhea sotamieheni joutuu olemaan koko ens viikonlopun kiinni siellä. Fak.
Viimeviikonloppuna käytiin lanessa vähän hohtokeilailemas ja pelailemas (tasku)biljardii ft. pornotähti. Oli muuten hyvällä tavalla eksoottinen lauantai-ilta eksoottisessa, mutta loppujen lopuks ihan tavallisessa seurassa. Vois ottaa uusiks.

Täällä ollaan, tännehä jäädään

Rillutteluu rillossa, tipatonta tammikuuta, kamalasti kurkkusalaattimiehiä ja sekavia seikkailuja.
Perjantaina lähettiin tsiksien kanssa rilloon syömään ja sieltä eksyttiin jokelan pahamaineiseen paikalliseen, mesuun. Osa meistä lähti sitte takasin rilloon rilluttelemaan ja koska tein ittelleni lupauksen tipattomasta tammikuusta, tyydyin litkimään jäätä nestemäisessä olomuodossa.

Inttilesken päiväkirja osa 3:

Sunnuntaina koitti jännä päivä, nimittäin parolassa oli alokkaille ja niitten muikkeleille järjestetty ns. tyttöystävänpäivä. Menin tottakai kattelemaan komeeta alokasmiekkeliäni sinne ja tajusin taas kerran olevani hukassa. Armas alokkaani oli nimittäin unohtanut ilmottaa kompanjan, johon se kuuluu. Siinä mä sitte hölmönä tönötin keskellä isokokosta kenttää kunnes näin toisen naisolennon, joka näytti vähintäänkin yhtä kadoksissaolevalta ku mä.
"Moi mä oon Janita ja mä oon hukassa, kuka sä oot?"
"Moi mä oon Karita ja mäki oon hukassa"
Yhtäkkiä kamala lauma vihreitä pökäleitä muistuttavia armeijamiekkeleitä lähti juoksemaan meitä naikkeleita kohti kunnes joku tuli rutistamaan ilmat musta pihalle. Tompsukka oli löytäny mut!

Aika paljon niitä siellä intissä kiusattiin, eikä meistä muikkeleista ollu ees jäpittämään marssimisesta puhumattakaan. Punkat oli särmät niin kauan kunnes iso paha alikessu tuli sotkemaan paikat. Pingispallot olikin granaatteja ja julkiset hellyydenosotukset katottiin heikkoutena. Aika skeidaa toisinsanoen.

Tiistaina käytiin moikkaamassa Tomppaa parolassa parin sen kaverin kanssa uudestaan. Ja eilen käytiin tsiksien kanssa eksymässä Kirkkonummelle Upinniemeen, toiseen inttipaikkaan! Huhhuh kyl täs onki ny intteilty kerrakseen... Huomenna sit vielä pitäis noutaa se rakas miekkelini ekoille viikonloppulomilleen ja en malttais oottaa!

aivan sama, ne ei tiiä kenen kans ne leikkii

Inttilesken päiväkirja osa 2:

"SUN ARMAS ALOKAS B***ELT PALVOO SUA KOKO SYDÄMEN EDESTÄ <3"

Eka päivä oli ihan kamala. Toka päivä oli melkeen yhtä kamala, mut onneks ihanat rakkaat tytsykät pitää mut vauhtipäänä. Eilen käytiin uimassa ja hellimässä pakaroitamme poreissa Järvenpään uimahallissa tsiksien kaa. Tää päivä koostu ajelusta, säälittävistä driftailuyrityksistä nelivedolla ja ostoskärryrallista. Joo, ja tästälähtien pelaan sählyä viis vuotta nuorempien minijonnejen kanssa. Hahah! On ne ihan söpöjä sinänsä.

On mulla kieltämättä aikas kova ikävä jo nyt mun inttimiekkeliäni mut ollaan onneks pystytty joka päivä puheloimaan ja sunnuntaina jo näänki sen ku on tyttöystävänpäivä. Höhöööö hajottaa.......

mitä mä voin sanoo, suomi leikkaa sun lettis

Joulu tosiaan hurahti vallan epäjouluisissa tunnelmissa ahdistavien turku-mutiaisten piirittämänä. Uusvuos pärähti käyntiin valkkarilla, raketeilla ja laadukkaalla seuralla eräässä Kervo-nimisessä UG mestassa. Välipäivät ja oikeestaan melkeempä koko joululoman vietin rakkaan miekkelini kanssa josta parhaillaan ollaan muovaamassa miestä pahassa parola -nimisessä paikassa.


Inttilesken päiväkirja osa 1:

"susta tulee nyt armeijaneitsyt!"

Ihan karseeta, miks kukaan ei oo varottanu et on näin hirveenkamalankammottavaa luopuu omasta rakkaastaan ja antaa se valtion käsiin? Koko armeijahässäkkähän on silkkaa skeidaa, se on kuulkaas sillee että jos venäjä jonku pommin tänne päättää losauttaa niin suomi katoo kartalta ku mummo sumuun, oli armeijaa tai ei. Rauhanmiehenänaisena vastustan koko hommaa vaikka osasyy saattaakin olla tää mun itsekeskeinen pääkoppa joka takoo itteensä ajatusta kamalasta romanttisesta vajavaisuudesta.

No, aamulla lähdin rallihondallani (no okei iskän hondalla) porhaltamaan kohti Vantaata armaani luokse. Vietettiin aikaa yhessä ja käytiin kahvilla kunnes eräs nimeltämainitsematon niko(tiini), eli miekkelini paras kaveri tupsahti laatuseuraamme. Yhessä sitten saatettiin tämä urhea ja komea inttijäpikkä Tikkurilan asemalla jossa yllättäen silmät alkoi hikoilemaan. Oli täyttä tuskaa katella kun miehekkeeni astui junaan ja tiesin että nyt se sit alkaa. Inttileskeys.

loppupäivän tunnelmat: