Tajusin tänään kuuluvani lajikkeeseen, nimeltä viipottajat. Viipottajat eivät osaa olla aloillaan. Ne ovat levottomia sieluja, ja niiden on kokoajan etsittävä sisäistä rauhaa. Viipottajat tykkäävät kokeilla asioita, eivätkä yleensä kadu menneisyyttään, sillä haluavat vaalia itselleen mahdollisimman paljon muistoja ja kokemuksia. Yleisesti ottaen viipottajilla on erittäin positiivinen ajattelumaailma, mutta sillointällöin viipottajat saattavat saada yllättäviä mökötyskohtauksia (ks ylin kuva). Tämä on kuitenkin melko harvinaista. Viipottajat rakastavat sosiaalisia tilanteita ja solmivat helposti uusia ihmissuhteita. Viipottajat ovat kooltaan melko pieniä, ja siksi niiden on helppo viipottaa paikasta toiseen melko huomaamattomasti. Tosin kukaan ei voi koskaan olla kuulematta missä viipottaja menee, sillä viipottajat pitävät lajikkeelle tyypillistä ominaisääntä ("höhöhöhö möhöhöhöh hiiihihhiii höhöhö").
kunhan tuut takas, mä ystävääni nyt jo kaipaan
Mä fiilaan tällä hetkellä oikeestaan ihan kaikkee. Fiilaan siivottua huonettani, fiilaan kesän tuloo, fiilaan uusia biisejä ja fiilaan sitä fiilistä, että musta tuntuu et läpäsen ainaki matikan ja mantsan kokeet. Fiilaan uusia ystävyyssuhteita, joita nykyään solmin kokoajan enemmän ja enemmän. Oon kuitenki tajunnu et maailma on iha pirun pieni paikka, mut eipä se mitään haittaa.
mitä sä häviit, jos toimit niinku muutki
oikein kuulit, mieti kunnol
AA-Kerho antaa käteesi pullon
Kuumotuselämän uudelleen alottamista, outoja valoilmiöitä taivaalla, itsensäilmaisua, koirankusetusaika, uudet hienot kännykät lämmykät, pelailua, juoksemista, puskissa lymyilyä ja oksennusta maassa. Ja tästä lähtien hymyilen mun joka koulumatkalla.
"älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä" -jenni vartiainen
"älä sinä valvontakameroista välitä, sillä me ollaan kusessa" -riikka ja janita
rahat kurkusta alas aina kaada
mutta vaikka kuinka tippuis se votka sä oot edelleenki kauhee kotka
Leikittiin oikeita naisia riikan kanssa ja käytiin kahvillaki. Järkyttävää pinkkiä huulipunaa ja kynsilakkaa, kallista hajuvettä ja korkokengät = ei mun juttu. Mut kaikkeeha pitää kokeilla!
Eilen käytiin vähä punttistelee ja ostettiin bodarirahkaaki! Kuukauden päästä kukaan ei uskalla enää vittuilla mulle! (tosin ei kukaan nytkään uskalla...!) Eilinen oli muutenki tuottoisa päivä, me vihdoinkin selvitettiin maailman suurin mysteeri, eli miesten logiikka!
Tänään suuntana ois Lahti. Sitä ei ollakkaan vielä ehitty vallottaa.
Riikka + Janita + kertakäyttögrilli + maggaraa + sade = erämeininkejä puiston pöydän alla.
Pyörähdettiin tossa yks päivä "kuokkimassa" toverimme jarpan partyissa. Meisinkii oli. Sitä ennen oltiin saatu kolme uutta toveria hyvinkäältä ja yks niistä tarjos heti alkuun mulle viinaa. Ja jos joku tarjoo viinaa/tupakkaa, sano kyllä koska viina/tupakka on kallista t riikka.
Myöhemmin samana iltana jokelan omat spuget tuli ottamaan ehkä vähän turhankin läheistä kontaktia.. tottapa totta,,,, potta.
Tiistai-keskiviikko välisenä yönä käytiin taas hyvinkäällä ja järvenpäässä pyörähtämässä. Hyvinkäällä harrastettiin yömäkkäröintiä ja tajusin, ettei kadulta löydettyä, melkeen täyttä lonkerotölkkiä kannata ottaa mukaan ja maistella, koska se voi maistua silmätipoille.
Järvenpäässä kierreltiin kuolleita huudeja ja meillä oli ehkä maailman katu-uskottavin vesipullo.
Kesän kunniaks on menny ehkä astetta lujempaa. Oon tehny kaikkee jännää spontaanisti ja aijon todellaki jatkaa tällä linjalla. Töitä on enää kaks päivää jäljellä ja sit menee sitäki kovempaa haha! Ens viikolla ois suunnitelmissa lähtee heinolaan kiertää neki huudit. Siellä mä sit ilmeisesti olisin pari yötä. Lauantaina pitäis kans keksii jotain jännää. Tuskin jaksetaan olla selvinpäin koko iltaa, mutta pitää muistaa että viina on viisasten juoma mutta nousee se tyhmäänkin päähän.
ku elämän virrat ne kuohuttaa Ei jokaist kakkuu tarvi kuorruttaa Et saa takas sitä menetettyy nuoruutta
Ehkä nää kuvat kertoo tosiaan jo ihan tarpeeks mun elämästä. Yks sana kuvaa aika hyvin. Sekavaa. Tää viikko on kulunu töissä. Siellä mulla on aikaa miettii asioita vähän liikaaki ja mun pikku putkiaivot on jo melkeen ylikuormittunu tästä kaikesta ajattelusta. Mut enää neljä työpäivää ja sit mulla alkaa viikon loma. Se loma joko menee erittäin hyvin tai erittäin huonosti, enkä mä oikeestaan ees ite voi vaikuttaa siihen. Pitää vaan odottaa ja toivoo parasta.
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä"möhö mögöö ku sil on möföö. jonne oli loppu."
Henkeviä keskusteluja, bodailua, kököttämistä, laulamista, megaforcee ja tää kuollut kylä. Tää on oikeesti kuollut, ainaki eilisen perusteella. Kökötettiin riikan kaa keskellä isoa risteystä ja puolen tunnin kökötyksen jälkeen eka auto ajo siitä ohi. Pelastettiin angstiset mopoautohyypät kuolemalta. Tai jotain sinne päin.
Mul on tosi kummallinen fiilis. Jään viikonlopuks yksin kotiin eikä mulla oo mitään suunnitelmia. Muutenki mulla on jollain tavalla tosi turhautunu olo. En tiiä mistään mitään. En tiiä mitä on meneillään ja mitä tulee tapahtumaan. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja kattoo mitä tapahtuu.
aion tulla viereesi kömpimään ja vaikka ootkin kaukana siellä, kuule beibi me tavataan vielä
Mä tiiän et jokainen syttyy noille kuville. Aina ei voi olla hehkee, ei varsinkaan vappuyön pimeinä tunteina. Itsehän kuitenkin olen aivan liekeissä, koska huomenna hyppään junaan ja suuntaan kohti nokiaa. Mennään riikan wannabe tamderon kanssa viikonlopuks nokialle moikkaamaan meijän nokiankavereita, kumimiehiä! Möhmöh!
Suunnitelmissa ois nukkua rakkaan ystävämme vasikan kotona. Tärskäämme myös hyvää ystäväämme sormiräppäriä sekä jambeliinia. Syödään hyvää ruokaa ja kierretään nokian huudit läpi. Möhötetään, hihitetään ja pidetään hauskaa.
nii et sä oot uhri ja maailma on väärässä,
(mun ja riikan karaokeversio:) elät pajareilla, sensi susta kertoo
Pelkotiloja. Ahdistus. Hissin seinät kaatuu päälle. Huimaa. Maa huojuu. Ääniä. Naisen hyräilyä. Pupillit laajenee. Tajunta laajenee, kunnes se hajoaa.
Oli yks oudoimmista viikonlopuista vähään aikaan. Ja yks parhaimmista. Kokeiltiin tyhmiä juttuja ja laitettiin nää kokeilut nuoruuden piikkiin. En kadu hetkeekään, mutta ei enää ikinä. Hahah. Riikka oli täällä koko viikonlopun ja tehtiin kaikkee mukavaa. Laulettiin, tansittiin, tekstailtiin, saunottiin ja kurkittiin yhen kaverin kotiakin. Siellä oli melkeen yhtä kova meininki ku täällä meillä. Ja yllätysyllätys, saatiin uusia frendejä! Niin, ja oon maailman paskin lapsenvahti. Hah.
Tässä on viel pari viikonlopun ränkytystä, nää oli kovassa kuuntelussa:
Leikkipuistossa kököttämistä, masa ja teurastaja ft. peruna, pärinää, kivi plus tyhjä megaforcetölkki = kolistelua, hallusinointia ja feikkikuumotusta. Ja pyörittiin myös huudeilla pitkästä aikaa.
Riikka on maailman paskin jouaaja, mut annan sen anteeks koska se on muuten nii hyvä tyyppi. Oltiin tässä ny parina iltana kytiksellä ja saatiin tietää et fäpsit käy säännöllisesti meijän kakkoskodis. Maailman turhin duuni niilläki.. Eilen kökötettiin hangessa ja aiheutettiin yleistä hämmennystä. Mopoauto(putputput)pojat tuli uteliaaks.
Hehee sain jodarokin räbäyttämään liiman haistelusta ja leijailin pilvissä koko lauantai-illan.
Pidetään foliohatut pääs nii ollaan iha turvassa. Nää kuvat on parhaita.
Enää pari päivää ja sithä on taas perjantai! Huomenna ois suunnitelmissa lähtee järvenpäähän kavereitten kaa letkeilee. Ei me siellä mitään järkevää tehä. Maataan lattialla ja yritetään sivistää itteemme. Enkä ees oo vielä varma, millä kokoonpanolla me lähetään. Torstaina suuntana oiski sit helsinki.
enkä mä aio seurata vaan vierestä
mul on tarpeeks monta hyvää syytä
elää hyvää elämää
Youtube alko vittuilee mulle ja nyt mun aiempien postausten musiikit on jotenki iha kummallisesti. Tein jotain jännää ja sain tollasen entistä hienomman playerin. Oikeestaan rehellisesti mulla ei oo vieläkään hajuukaan mitä mä säädin.
Mä en tajuu, mun elämässä on nykyään vaan toinen toistaan parempia päiviä. Tänään otettiin jenni mukaan kakkoskodille ja pistettiin piippu notskille (niiku riikka aina sanoo..) Saatiin yllättäen tuttuja ja vähemmän tuttuja fiilistelykavereita mukaan rentoutumaan. Nolasin itteni totaalisesti käyttämällä vahingossa "käyttekste useinki täällä?" -iskurepliikkii. Hahah!
Myöhemmin mentiin lämmittelemään sisälle ja yritettiin räpistää jennii. Ei se tainnu onnistuu.. Mun puolesta joka torstai sais olla tällänen.
ja kolkytyks kertaa kuus on uus mahollisuus viedä luovuutensa ihmisten luokse se on ravista, maalaa ja juokse
Mä oon ny nää pari päivää nauttinu iha täysil tääl olemisesta. Tää on kyl sellanen tuppukylä, et jokelaki on oikeesti big city verrattuna tähän. Mut tää on hyvä paikka ajatustensa selvittelylle. Tosin kaipaisin jo mun kavereita ja niitä outoja päähänpistoksia ja kieroo huumorii jota voin niitten kanssa harjottaa. En oo ehtiny räpsimään tääl yhtään kuviakaan, mut eipä se mitään. Nää kuvat on viime perjantailta. Oispa joka perjantai sellanen.
Tajusin tänään kuuluvani lajikkeeseen, nimeltä viipottajat. Viipottajat eivät osaa olla aloillaan. Ne ovat levottomia sieluja, ja niiden on kokoajan etsittävä sisäistä rauhaa. Viipottajat tykkäävät kokeilla asioita, eivätkä yleensä kadu menneisyyttään, sillä haluavat vaalia itselleen mahdollisimman paljon muistoja ja kokemuksia. Yleisesti ottaen viipottajilla on erittäin positiivinen ajattelumaailma, mutta sillointällöin viipottajat saattavat saada yllättäviä mökötyskohtauksia (ks ylin kuva). Tämä on kuitenkin melko harvinaista. Viipottajat rakastavat sosiaalisia tilanteita ja solmivat helposti uusia ihmissuhteita. Viipottajat ovat kooltaan melko pieniä, ja siksi niiden on helppo viipottaa paikasta toiseen melko huomaamattomasti. Tosin kukaan ei voi koskaan olla kuulematta missä viipottaja menee, sillä viipottajat pitävät lajikkeelle tyypillistä ominaisääntä ("höhöhöhö möhöhöhöh hiiihihhiii höhöhö").
Mä fiilaan tällä hetkellä oikeestaan ihan kaikkee. Fiilaan siivottua huonettani, fiilaan kesän tuloo, fiilaan uusia biisejä ja fiilaan sitä fiilistä, että musta tuntuu et läpäsen ainaki matikan ja mantsan kokeet. Fiilaan uusia ystävyyssuhteita, joita nykyään solmin kokoajan enemmän ja enemmän. Oon kuitenki tajunnu et maailma on iha pirun pieni paikka, mut eipä se mitään haittaa.
