mis on se tasa-arvo, mitä niil luvattiin

ku hyvinvointivaltioks niin tätä kuvailtiin Tänään illalla yks mun parhaista ystävistä kysy, et mikä tekee ihmisestä suositun. Aloin oikeesti kelailee. Onks se raha, kavereitten määrä, kokemukset, päihteidenkäyttö vai mikä? Yläasteella ihmiset jaettiin turhankin selkeesti "suosittuihin" ja "luusereihin". Usein nää ns. suositut sai suosionsa toisia solvaamalla, tupakoimalla ja juomalla. Väkivalta tai sillä uhkailukaan ei suosiota vähentänyt, päinvastoin. Näin saatiin aikaseks pelonsekasta arvostusta. Nuoret alko jollain tasolla ihailemaan henkilöitä, jotka ryyppäs eniten tai uhkas hakata kaikki tai disautti heikompiaan. Jotkut henkilöt nous selkeesti muitten yläpuolelle. Nää henkilöt sai jonkinlaista rispektii, ja pian moni epävarma teini-ikänen halus itekki olla samanlainen. Jotkut oli "heikompia", kun ei ryypännyt joka viikonloppu, tai kun ei "uskaltanut" polttaa tupakkaa tai ilkeillä toisille. Nyt kun mietin, niin todellisuudessahan nää "heikommat" olikin vahvempia. Arvostusta.

 Nykyään ei oo enää tällästä radikaalia kahtiajakoo, ainakaan mun ikäluokan kohalla. Meillä on koulussa muutenki ältsin hyvä ryhmähenki ainaki oman luokan kohalla. Kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja niin sen pitäiski olla. Iästä, sukupuolesta, opiskelu/työpaikasta, varallisuudesta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta, mielipiteistä, elämänkatsomuksesta tai kokemuksista riippumatta. Jokainen me ollaan oman elämämme päähenkilöitä, ja meijän pitäis elää sen mukasesti muitten mielipiteistä riippumatta. Ehkä mä oon siks niin onnellinen elämääni, et noudatan aikalailla tota periaatetta.

Taas kerran yöllinen mukasyvällinen ajatustenpurkaus, mut joo. Ihmiset, rakastakaa toisianne.
Piis änd laav!

Frendit on kadonnu, huuli on hajonnu

silmäkulma kipee, nää on parhaat bileet! Vanhat tuli ja meni, enkä tosiaankaa tanssinu. Jatkoilla sit tanssin senkin edestä, pohkeet on vieläki hellänä. Mustelmista ja kuvista päätellen mulla oli hauskaa, mut niinhä mul on aina. Tajusin, ettei kukaan vihaa mua ja et kaikki on loppujenlopuks iha perkeleen hyviä tyyppejä.
Ps ton vikan kuvan pointtina ei oo noi söpöt humalaiset muikkelit, vaan kohdistakaa katse oikeeseen alareunaan.

Tää hiihtoloma alko siis hyvin, mut nää pari edellistä päivää oon maatunu kotona ja nukkunu enemmän ku laki sallii. Tänään sain itteni kammettua maailman kuivimpiin naamarasvojen esittelybileisiin landelle. Kaikkien niitten hevosten, kylmien lattioiden, kuumien kamiinoiden, hampaattomien maalaismuikkeleitten ja isojen tappajakoirien keskellä tunsin itteni yliurbaaniks kaupunkilaisnaikkeliks joka ei pärjäis viikkookaan pöndellä. Huhhuh. Onneks oon taas sivistyksen parissa. Tosin viikonlopuks lähen Lohjalle perhelomailemaan jonnekki metsämökkiin. Mut kivaa siitä tulee, oon aika varma.

paperi on tyhjä, pupilli on musta

ihminen voi käyttää mielikuvitusta
lintu voi näyttää miten haihtuu tuska
opetella laulamaan ja laulaa susta Mun tekee mieli maata lattialla, kuunnella asaa ja juoda valkoviiniä. Nyt mulla vaan on sellanen olo. Tai sit haluun juosta ilman kenkiä korttelin ympäri tai kiivetä kerrostalon katolle ja katella vaan maailmaa. Toivon ettei maailmanloppu tuu tänään, mul ois kauheesti asioita jota haluisin vielä tehä.

Koska perustetaan kauniimpi kaupunki

jossa olis vähä lepposampi meininki Nää kuvat on vielä rippeitä mun kanarianmatkasta. Tossa on siis kuva mun lempparijuomasta ja lempparikaupasta....Okei en ees maistanu kyseistä juomaa koska eihä mulla ees oo ikää. Enkä uskaltautunu tohon kauppaankaan, koska se hais jo niin laittomalta. Hahah!
Oon päättäny että ku maailmanloppuki on tossa kovaa vauhtia tuloillaan (hah), et voisin nauttii elämästä iha täysil. Yleensä se onnistuu luonnostaan varsinki kesäsin, mut talvella meen jotenki horrokseen. Mun aivot vaan toimii erilailla talvisin. Ajattelen enemmän ja se on aika pelottavaaki. Päätin et vietän aikaa mulle tärkeitten ihmisten kanssa enkä stressaa turhista pikkujutuista. Kerran sitä vaa eletään ja mä haluun elää täysil.

Lämmintä bissee ja kylmii naisii

Pelottavia taksikuskeja, lähenteleviä kojumyyjiä, ujoja siivoojia, outoja kissoja, eksyneet turistit, kylmiä drinkkejä ja kuumia miehiä. Niistä mun loma koostu. Siihen lisättynä stressitön sluibailu ja huoleton haahuilu teki mun viimeviikosta lähes täydellisen. Ehin mietiskellä paljon asioita ja selkeytin ajatuksiani. Ei ne kuitenkaan kovin selvät oo, muttei se ees haittaa.

Lähiööni tervetuloo kaikille

lähen ite ulos ku saan auki noi kaihtimet Jos mun elämä ois elokuvaa, se ois jotain paskaa amerikkalaista teinidraamaa. Oikeesti. Välillä mua naurattaa ku kelailen mun elämää. No mut kaikesta huolimatta mä oon tän elokuvan päähenkilö. Mä oon se, joka tekee ne tyhmimmät jutut ja se joka ei oikeen ees tajuu mihin pitäis mennä ja miten pitäis olla. Mä oon itelleniki pelkkä suuri mysteeri, enkä mä aina jaksa kuunnella niitä sivuääniä jotka yrittää ohjailla mua. Mä en vaan jaksa välittää muitten mielipiteistä turhan paljoo, mutten myöskään haluu loukata ketään. Tää teksti on siks näin diippii ja syvällistä, ettei tätä kuulukkaan tajuta. Emmä itekkään tajuu. Sen mä tajuun, et otan huomisesta eteenpäin koko viikon chillisti ja jätän tän diippeilyn tänne pimeeseen pohjolaan.

Vaikka unta ois kaikki tää

se on sitä mitä täällä nään Kaikki tekee virheitä mut välillä must tuntuu et mä teen niitä vaa enemmän ku muut. Mä mokailen asioita mut kaikista sekavista fiiliksistä huolimatta mä taidan olla onnellisempi ku vaikka viikko sit. Muitten huolet painaa päälle mut ei siinä mitään ku omat huolet tuntuu tällä hetkellä elämääki suuremmilta. Mut musta tuntuu et yks elämän tavotteista on olla onnellinen ja se on tärkeintä. Pitää uskaltaa olla oma ittensä eikä välittää muitten mielipiteistä, ainakaan liikaa. Ja musta tuntuu et tällähetkellä oon saavuttanu onnellisuuden. Mun onnee lisää se, et oli huippukiva viikonloppu ja se, et ylihuomenna pääsen tästä kaamoksesta pois viikoks. Meen selvittelee ajatuksiani ja juomaan drinksukoita haha!

Elämä ei oo ruusuil tanssimist vaa piikkipuskas

Elän usvassa, mut se ei ees haittaa mua. Kesäloman jälkeen mun elämässä on ollu vähä ylämäkiä ja oon ottanu ne jotenki kauheen raskaasti. Mut ei elämä tuntuis samalta jos aina ois yhtä juhlaa ja iloo. Sitäpaitsi tykkään siitä fiiliksestä, ku tajuun et kaikki vois olla paljo huonomminki. Et mul on kaikki hyvin ja epäonnistumisista mä oon vaan oppinu. Enkä vaihtais hetkeekään.
 Musta on tavallaan lohdullista tajuta, et vaikka oonki vuoden sisällä muuttunu, nii en kuitenkaa radikaalisti. Oon se sama janita, mikä viimevuonnaki. Ehkä vaan astetta viisaampi ja parempi. Itsevarmempi ja rohkeempi. Kypsempi en myönnä olevani, oonha ikuinen kakara.

Tunnen myös olevani melkeen inside suomen räpediräppipiireissä. Totuus saattaa olla toinen, mut tärkeintä on se, että musta tuntuu siltä et oon melkeen piireis. Sainha sentää räppifrendiltäni kutsun battleihin Kaarinaan, mut valitettavasti en pääse kattelemaan Suomen parhaita friistaiartisteja koska oon sillon kanarian lämmössä hehehheheh!


ps. jostain syystä krister on rakkaus. se on se sen olemus vaan.
pps. on kajoki rakkaus mut se lienee itsestäänselvyys

Maailma jossa sä elät, se on sun nupissa

ei sitä oikeesti oo, mut silti elät sen kurissa Nyt ku elelen tässä viimestä alaikäisvuottani, päätin sen kunniaks alkaa kunnolliseks ihmiseks. Tässä on tullu lähiaikoina mokailtuu ja riehuttuu ihan tarpeeks. Ehkä ois aika rauhottuu. Ees vähän.
Mut kaikesta huolimatta mä oon aika onnellinen. Mä oon elossa. Ja mulla on maailman parhaimmat ystävät. Ja iskällä on maailman parhaimman näköset työkaverit. Heheh.

Elämää oppii arvostaa ku se kolhii

Tein ite omasta elämästäni vähän normaalii jännempää. Kiva testailla rajojaan ja semmosta. Mut ei tietenkää liikaa. Koulussa on normaalii mielenkiintosempaa, eikä mul oo mitään hajuu, et miks. Musta myös tuntuu et joka päivä opin arvostamaan elämää enemmän ja enemmän. Elämä on nii siistii ja ihmeellistä.

Aika menee kauheen nopeesti. Kohta on taas mun marraskuu ja räpin sm:t. Näillä näkymin oltais muodostamassa tosta tapahtumasta jo perinnettä rikun kanssa. Eli sinne mennään tänäki vuonna. Hahah me ollaan ikuisia räppitsiksejä!

Enempää ei kestäis pää,

muttei ikinä se siihen jää Tässä on vähän öö edellisviikonlopun fiiliksiä. Hauskaa oli, ainakin kuvien perusteella!
Tän viikonlopun vietin lähinnä sängynpohjalla makoillen. Vitun flunssa... Mut nyt oon jo melkeen parantunu ja tiiän et ens viikonlopusta tulee taas kerran yks mahtavimmista! Kumimiehet päätti tulla tsekkaamaan nyt tän niin kuuluisan ja puhutun jokelacityn! Onhan täällä sentään vanutehdas, lampi, vankila, apteekki ja kymmeniä muita nähtävyyksiä! Ja tietenkin me kaks paikallista kylähullua jokelantsiksii!

Neljäs alkaa jo nousta nuppiin

ei siinä muuta ku lisää kuppii Viikonloppuna meni taas kerran vähän lujaa. Oltiin nokialla rakkaiden ystäviemme luona ja kävästiin myös blockfesteillä sekoilemassa. Hauskaa oli! Kuvattiin uutta leffaa ja kohta mahdollisesti meistä rikunki kanssa tulee tähtiä. Ottakaa musta videoo nii mä oon päivän stara hei.
Takapenkin teinit oli tosiaan taas kerran vauhdissa ja lujaa meni! Tutustuttiin uusiin ihmisiin, pidettiin hauskaa ja ajeltiin corollalla ympäri nokian ja tampereen huudeja. Opittiin myös lantraamisen jalo taito ja nyt osataan seurapiirilantrinkien lisäks tehä kunnon juomat.

Oli vitun kivaa, huippuu, siistii

Nää kuvat kuvaa hyvin tota fiilistä. Meininki oli enemmän ku hyvä. Ens vuonna tosin ostetaan isompi teltta tai vuokrataan mökki. Ja kylmälaukkukin ois ollu aika jees. Mut ei oo valittamista, niin huikeeta oli!
Tässä toiseks alimmassa kuvassa ollaan minä, riku ja meijän frendi pyrtsi (aka puhuva kone). Ja alimmaisessa kuvassahan mun ja rikun lisäks komeilee panama rayo, tuttujen kesken teme.

Saatiin tosiaan hirveesti uusia tovereita, harmi vaan et olin koko festariajan niin pyörteessä etten muista suurimman osan nimiäkään. Mutta kaikki ihmiset siellä oli mukavia, etenkin telttanaapurimme naantalinpoika joka tarjoili juomasekoituksiaan.

viikonlopun motto:
Pistä tänää henkisesti fyysisesti ittes hyvään kuosiin

Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu

Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa Viikonloppu vierähti mukavasti jämsässä. Perusmökkeilyn lisäks tein kaikkee jännää ja koko lauantain vietin jämsän keskustassa. Käytiin fiilaamassa robinia, mutta koska ollaan köyhiä opiskelijoita, ei maksettu siitä vaan kiivettiin katolle fiilistelemään. Hahah en ois ikinä uskonu näkeväni tämmöstä päivää.... Mut pääasia on et hauskaa oli!
Sunnuntaina menin riikalle yökahveilemaan ja nukkumaan. Autettiin fäpsejä/turvatiimiläisiä/poliiseja. Ja maanantaina musta tuli kirkonpolttaja. Vahingossa. Mut ei se mitään.