Ilosena venasin nauravia kasvojas

Kesäistä chillailuu, sopivasti duunii ja kauhein inttileskijakso koskaan! Onneks on ystäviä, aurinkoo ja vesipiippu. Elämä on kummiski nautittavaks, vaikka ikävä ja kaikki kalvaiski. Mut mä oon vahva. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Joo o.... fyysisesti..... hah! Tänäänki töissä ihmettelin laatikkoa kantaessani että mikä valtavan suuri objekti peittää näkökenttääni sivultapäin, kunnes tajusin että "oih sehän onkin vain suuri uljas hauikseni".
Mä flipediflippaan mutta annettakoon se anteeks. Elän vähän sekavaa aikaa. Mutta hyvää sellasta.

Piis änd laav, rakastakaa maailmaa ja toisianne, niimmäki teen.

Oon avoin mielen säästäni

Avoimesti sekaisin päästäni
Siks kai oon niin huoleton
Tiedän olevani kuolematon
Vapunviettoo Jyväskylässä, inspiraatioita, tulevaisuudensuunnitelmia, ylppärivalmisteluja plus töitätöitä ja töitä!
Ilmeisesti oon tehny jotain töissäni tosi oikein, koska olin tänään saamassa astetta isompia kenkiä jalkoihini. Valitettavasti kuitenki mahdollinen koulu alkaa elokuussa, joten en voinu lupautua olemaan syyskuuta töissä. No, silti mulla on pidempi kesätyö ku suurimmalla osalla mun kollegoista joten edes jossain oon onnistunu! Ja ylpee ittestäni, ihan syystäkin. Oon aika semijees keräilijä!
Eli siis työasiat luistaa paremmin ku hyvin ja tulevaisuuski näyttää aurinkoiselta. Oma koti pitäis löytää ja ollaanki kateltu kämppiä tästä lähiseuduilta. Ois tosi siistii ku pääsis syksyllä muuttamaan pois mamman helmoista.

Tää ihmislapsi on enemmän ku tyytyväinen kohtaloonsa. Välillä pitää olla vähän hukassa, koska tylsäähän elämä ois ilman eksymisiä. Nyt musta kuitenki tuntuu, että oon oikeilla jäljillä. Elän just omaa elämääni. Ja päätin seuraavana palkkapäivänä ostaa ittelleni ylioppilaslahjaks uuden puhnun.

Keinuta mua

Rentoo pelailuu rennossa porukassa, pissistelyy ihkusteluu rakkaan rikulin kanssa, kesäkauden korkkaus parilla teinipississidukalla ja paikallisessa istumista.

Elän aika jännää vaihetta. Mä en millään haluis päästää irti lapsuudestani ja ehken kokonaan päästäkkään. Mä ajattelin olla perus huoleton minä ja antaa virran viedä. Jos vastavirtaan uinti tuntuu oikeelta, niin mä teen sen.

Tällähetkellä haluisin istuu autossa ruisailemassa päämäärättömästi ja tunkee jalat ulos ikkunasta. Tuntee tuulenvireen varpaiden välissä ja laittaa silmät kiinni. Elää hetkessä. Vaikka sitä mä välillä taidan muutenkin tehä.

Jos päätän, silloin pidän pääni

Töitä, ystäviä, kahen viikon tuskallista inttileskeilyy läskeilyy, kipeilyy, autoja ja hyvästi janskun faijan honda.
Isäukkeli päätti vaihtaa hyvän rämisevän härskin keltanahkapenkkisen hondeliinin uudempaan zääärvölettiin. Pitääki alkaa totutella ajamaan menopeliä, joka tuntuu hassulta, koska kerranki tuntuu ettei se lahoo alle.

Oon päättäny satsata tulevaisuuteen. Päätin, että laitan jokaisesta palkasta puolet sivuun tulevaa asumista varten. Musta on ehkä tulossa vähän aikuisempi ikilapsi ja oon aika ylpee ittestäni. Musta tuntuu et mul on tsäänssejä luoda ittelleni hyvä tulaveisuus. Oon onnellinen.

Kaikesta onnellisuudesta huolimatta oon tajunnu, että mulla on uus ongelma. Tosin eipä oo kovin vakava ongelma, mutta kyllä siitäki yhen kriisin saa taas aikaseks. En nimittäin osaa enää ostaa vaatteita jotka ei kimaltele tai joissa ei ois jonkinsortin blingblingiä. MITÄ VITTUA ON TAPAHTUNU? Vanhasta joumatafaka-ruutupaidat-for-evör janitasta on kehkeytyny kimalteleva blingbling ihkutin. Toisaalta ehkä se on vaan positiivista, koska muutoksethan on kivoja. Ilman niitä ois aika jämähtäny. En haluu jämähtää, en ainakaan vielä.

Yhessä kivaa arjes, yhessä kivaa juhlas

mullon vaa yksinkertasesti kivaa sun kans Luotettava. Rehellinen. Huumorintajuinen. Ystävällinen. Kiltti. Hyvännäköinen. Auttavainen. Ahkera. Vahva. Hauska. Kaikinpuolin rakastettava. Mun yks parhaista ystävistä, mutta niin paljon enemmän kuin vain ystävä. Mun tulevaisuus. Mun rakkaus.

Jeejee rakkaaniarmaani täytti vuosia, ja niin täytti meidän suhdekin ekan vuotensa.
Jeejee myös sille että nyt mun koulut on kokonaan loppuun taputeltu. Kirjotukset on ohi ja kova työnhakuki tuotti tulosta sen verran, että huomenna meen kirjottamaan määräaikasen työsopimuksen! Ja edessä ois vielä haastattelut ainakin kahteen paikkaan. Tää kaikki siis tarkottaa sitä, etten ehtinytkään syrjäytyä. Harmi.

ootko valmis kadottaa katkeruutes

Ittensä hukkaamista, josta seuraa ittensä löytämistä. Kukaan ei hävii. Tästähän jää enemmänki plussalle, koska asioiden löytämiset vaatii ettimistä ja ettiminen tarkottaa yleensä seikkailuja. Hölmölle tytsykälle ihan tavallinen arkipäiväkin voi olla seikkailua.
Tänäänkin löysin itteni. Löysin itteni syömästä muffinssia äikän yo esseekirjotuksissa. Aika skeidaa muffinssii.
Oli muutenkin jännä päivä, koska hain jatko-opintopaikkoihin. Voipi olla, että tästä muijasta tulee hoitsu! (tai voipi olla olematta...) Joka tapauksessa, tulevaisuus kuumottelee kovaa vauhtia edessä päin ja salaa mua pelottaa. Mut mä tiedän, että mä pärjään. Ja mä uskon itteeni.