Tää elämä on ku lautapeli

alotat nappulana ja lopus joku sulle hautaa teki Välillä tunnen oloni pelinappulaks, jota vaan siirrellään pelilaudalla toisten ihmisten toimesta. Et en voi ite vaikuttaa. Muut ihmiset tuntuu välillä hallitsevan mun elämää ehkä vähän liikaakin. Ne saattaa tehä valintoja mun puolesta, ja mä voin vaan odottaa ja kattoo oliks ne valinnat hyviä vai huonoja. Mut sen mä tiiän, et ne ei oo vääriä, koska vääriä valintoja ei oo olemassakaan. Oon myös riippuvainen muista ihmisistä. Emmä pärjäis yksin. Mä tykkään mun ympärillä olevista ihmisistä ihan kamalasti. Pitää nyt kattoo mitä huominen tuo tullessaan ja mihin tuuli vie ja pitää antaa kaiken mennä painollaan. Jännää.

Huomenna lähen taas kohti jämsää ja uusia seikkailuja. Pipefest. Siitä tulee siistii. Puhuvaa konetta on pakko mennä fiilaa, ihan vaa siks et se on nii symppis.

Nää kuvat on heinolasta jostain autiotalosta. Hylätyt rakennukset on oikeesti jollain tavalla tosi kiehtovia. Niistä oikeen huokuu joku sellanen mystisyys. Jokaisella hylätyllä rakennuksella on oma tarinansa, vähän ku jokaisella ihmiselläkin.