Mihin hiihtoloma katos? En saanu aikaseks mitään hyödyllistä. Yhet bileet, kuolaposkella-lagaamista ja pilkkimistä. Siinä sivussa vähä minttukaakaoo, perkeleesti kahvii ja muutama uus tuttava. Mökkihöperöitymisviikonloppuki oli iha jees, vaik salaa ärsytti ku missasin sen takia yhet bileet ja yhet kahvitteluhetket tovereitteni kanssa. Mut bileitä tulee ja menee.Oikeestaan yllättävän monia asioita voi kattoo tästä tulee-ja-menee -vinkkelistä. Kavereita tulee ja menee. Mut ystävät jää. Hetkiä tulee ja menee. Mut muistot jää. Mulla on kamalan paljon ihania muistoja erilaisista hetkistä joita oon saanu elämässäni viettää eri ihmisten kanssa. Osa niistä on sellasia, et tekisin melkeenpä mitä vaan, et saisin ne hetket takasi. Mut en saa. Oon huomannu, et toisinaan jään liikaa vellomaan menneisyyteen. Ois vaikka miten paljon uusia juttuja, mut en jotenki pysty tarttumaan niihin iha täysillä. Välillä mun aivot on ku junnaava levy cd-soittimessa. Ne toistaa samaa muistoo tai hetkee. Toisinaan se on tosi mukavaa, mut joskus se alkaa ahdistaan. Mulla on aina ollu kauhee tarve päästä eteenpäin ja hommata uusia muistoja, mut ehkä välillä sit on iha hyväki antaa jonkun muiston junnata päässä. Ehkä elämässä eteneminen vaatii joskus junnausta.
Päätin että huomenna paistaa aurinko. Ainaki mun päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti