Usko parempaan, tahdo ja toivo

usein hyvyys on tahtojen voitto Harva varmaan osaa kuvitellakkaan, miten paljon iloo voi olla kun antaa kolmen hönön istuu keittiön lattialla ja mussuttaa hubbabubbaa. Myös tsiksienillassa kuokkiminen tuotti suurta hupia, etenkin kun seura oli mitä mainiointa. LimakaRkki ja kaks idioottia joista toinen (köhköh..) niisti lakua nenästä. Oli muuten eksoottinen fiilis. Siihen päälle pari pahetta ja aurinkoo ei-niin-lumisella terdellä. Taidan elää taivaassa.
Koulu ei inspais eikä kotona asuminen. Kiva silti ku ei tartte pestä ite pyykkejään tai maksaa laskuja ja saa ilmasta ruokaa. Mut ois silti letkeetä olla asumatta täällä.

ps räppisormet on parhaat jos on ihkut kynnet ja nakkisormet.
pps lyön vaikka vetoo et omistan maailman katu-uskottavimman terveystiedon kirjan. olenhan taiteellinen. ja tammi-matafakin-stöö

Mä en lupaa sulle kuuta, en tähtiä taivaalta

Onks mun riehakkaasta rälläyselämästä tullu tylsää leffojentsekkailuu ja kliseilyy? Ei. Oon se sama ratajanita joka rakastaa seikkailuja ja bileitä. Oheistoimintana harrastan kliseilyä ja mun kroppa tarvii nykyään iha hemmetisti kofeiinii. Mut ei siinä mitää, kahviha on onneks hyvää joten nou probleeemos.
Huomenna alkaa armoton lukeminen ja syynä siihen on kolme viikkoo kestävä koeviikko. Fak. Onneks siinä välissä on pääsiäisloma (jolle mulla ei oo vielä mitään suunnitelmia rikulointia [eli rikun kanssa olemista] lukuunottamatta). Sunnuntaina vasta kliseilytoverini tulee takas kuvioihin (=rairairai). Onneks on puhelin.

ps. ällöö.
pps. oon nykyään huono kantamaan kameraa mukana missään
ppps. tai jos kannan nii oon huono ottamaan kuvia enää mistään
pppps. en jaksa mennä huomenna kouluun
ppppps. piis änd laav. rakastakaa toisianne.

Mun sydän sykkii vielki, eli oon hengissä

En voi käsittää miten koko elämä voi melkeempä muuttuu hetkessä. Oon maailman onnellisin epäperusmuikkeli. Eikä ees haittaa et söin tänään maailman paskinta kiinalaista, koska oveluudellani vältin ruotsin tunnit ja menin rikulle juomaan sumppia. Olin myös kattomassa maailman kuivinta taidenäyttelyy, mut sekään ei latistanu mun mielialaa tippaakaan.

Viimeviikonloppu oli ehkäpä oikeestaan tän vuoden parhaista. Ja tästä viikonlopusta saattaa tulla jopa yhtä hyvä.

Ps. sain tietää, että rakas isäukko oli nuorempana sporttinen ja tuuhea. Hei jätkät oikeesti, en kestä.

Saatan olla rappiolla mut sul on sekasin polla

Kouluu, kahvii, frendei, kliseilyy, pullasuteja tai pensseleitä, tärskyilyy, köyhyyttä ja unohtunu pankkikortin tunnus. Fak.
Ulkona on jäätävää ja viimestään viimeyönä opin, että pitkät kalsarit on vieläki iha jees. Hypotermian partaalla juttelin asematunnelissa spugen kanssa ja omaks hämmästykseni kieltäydyin ilmasesta bissestä.

Kohta lähen viettämään eilisen leffailutoverini täysikäsyyssynttäreitä järvenpäähän. Chillii. Voisin vaikka sivistyneesti maistella muutaman lasillisen jotain alkoholipitoista juhlajuomaa. Täst tulee hyvä päivä.

Viikon wtf:  Jos päivä ois tunti, nii oisko viikko seittemän tuntii?

mis on se tasa-arvo, mitä niil luvattiin

ku hyvinvointivaltioks niin tätä kuvailtiin Tänään illalla yks mun parhaista ystävistä kysy, et mikä tekee ihmisestä suositun. Aloin oikeesti kelailee. Onks se raha, kavereitten määrä, kokemukset, päihteidenkäyttö vai mikä? Yläasteella ihmiset jaettiin turhankin selkeesti "suosittuihin" ja "luusereihin". Usein nää ns. suositut sai suosionsa toisia solvaamalla, tupakoimalla ja juomalla. Väkivalta tai sillä uhkailukaan ei suosiota vähentänyt, päinvastoin. Näin saatiin aikaseks pelonsekasta arvostusta. Nuoret alko jollain tasolla ihailemaan henkilöitä, jotka ryyppäs eniten tai uhkas hakata kaikki tai disautti heikompiaan. Jotkut henkilöt nous selkeesti muitten yläpuolelle. Nää henkilöt sai jonkinlaista rispektii, ja pian moni epävarma teini-ikänen halus itekki olla samanlainen. Jotkut oli "heikompia", kun ei ryypännyt joka viikonloppu, tai kun ei "uskaltanut" polttaa tupakkaa tai ilkeillä toisille. Nyt kun mietin, niin todellisuudessahan nää "heikommat" olikin vahvempia. Arvostusta.

 Nykyään ei oo enää tällästä radikaalia kahtiajakoo, ainakaan mun ikäluokan kohalla. Meillä on koulussa muutenki ältsin hyvä ryhmähenki ainaki oman luokan kohalla. Kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja niin sen pitäiski olla. Iästä, sukupuolesta, opiskelu/työpaikasta, varallisuudesta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta, mielipiteistä, elämänkatsomuksesta tai kokemuksista riippumatta. Jokainen me ollaan oman elämämme päähenkilöitä, ja meijän pitäis elää sen mukasesti muitten mielipiteistä riippumatta. Ehkä mä oon siks niin onnellinen elämääni, et noudatan aikalailla tota periaatetta.

Taas kerran yöllinen mukasyvällinen ajatustenpurkaus, mut joo. Ihmiset, rakastakaa toisianne.
Piis änd laav!

It's like we all know what's going down

But no one's saying shit, what happened to the home of the brave? Tajunta laajenee. Okei nyt se ei kyllä laajene tippaakaan. Koulu. Se on kans yks paikka jossa meijän päät täytetään valmiiks pureskellulla tiedolla. Miksei vois olla oppiainetta jossa sais pohtii maailmanmenoja omasta näkökulmastaan. Kehittää ajatteluaan. Filosofia. Vaikken oo vielä käyny kurssiakaan sitä, niin tiiän, et siinäkin meijän pääkoppiin kaadetaan valmiita ajatusmalleja joita meijän kuuluis omaksua. Koekysymyksiin on vaan yks oikee vastaus. Jo lapsesta asti meijät opetetaan ajattelemaan tietyllä tavalla. Meitä manipuloidaan ihan huomaamatta. Meijät koitetaan kasvattaa yhteiskunnan normien mukaseks yhteiskuntakelposeks yksilöks.

Ajatuksenvirtaa ja lievä aivopieru, mut ketä haittaa? Se, et mä ajattelen, ei tarkota sitä et oisin sienipäissäni makaroonitanssia vetävä yhteiskuntaa vihaava kokkelinisti.

Oon kuulemma tsempannu ruotsin opiskelussa.




       Ps meitä tarkkaillaan.