All this time I was finding myself

and I didn't know I was lost Mä en voi väittää olevani enää yhtä hukassa ku mitä vielä esimerkiks toissapäivänä olin. Olin evakossa. Olin tosi hukassa itteni ja vanhempieni kanssa. Nukuin ja elin Vantaalla ja mulla oli kaikki siellä tosi hyvin. Katto pään päällä, ruokaa, lämpöö, paikka johon mennä, ihmisiä jotka välittää ja varsinkin Tomppa.

Mulla on valtavan kokonen harmaa neule jossa on mustia raitoja ja isot taskut. Joskus meinasin lahjottaa sen neuleen äitilleni, mut se sano että "pidä se ja kääriydy sen sisään sillon ku maailma tuntuu kylmältä ja pahalta paikalta ja kun elämä potkii päähän".
Mun evakko oli varmaan kolmannessatoista päivässään. Mulla oli tosi hyvä ja paha olla. Samaan aikaan. Päätin laittaa ton maailmanparannusneuleeni päälleni ja löysin itteni Vantaalta. Istuin sängyllä. Tomppa piti mua kainalossa ja silitteli. Telkkari pauhas vieressä, mutten keskittyny siihen. Kääriydyin neuleeni sisään ja nojasin tompan rintakehään. Tajusin, että mulla on kaikki paremmin ku hyvin. Olin onnellinen. Niin onnellinen, että mun silmät kostu pelkästään ajatuksesta olla ylipäätään niin onnellinen.

Toinen nätti hetki, jonka välttämättä haluun tähän skriivata on se, ku istuttiin Tompan kanssa autossa Mikkolan shellillä. Se oli ollu pahalla tuulella muutaman päivän auton hajoomisen takii ja vaikkei se sitä tahallaan tehnykkään, se purkas sitä myös muhun.
Mut nyt, se oli saanu auton kuntoon ja siinä me istuttiin, pimeessä autossa ihan kahestaan. Radiosta tuli aviciin wake me up ja samaan aikaan Tomppa suihkutti tuulilasinpesunestettä tuulilasiin. Kattelin niitä pisaroita ja niiden läpi kaupungin valoja. Tomppa pyys anteeks vaikkei sen ois ees tarvinnu. Se otti mut kainaloonsa ja suuteli. Se oli niin nätti hetki ettei sitä voi ees sanoin kuvailla.

Joo, mä tiiän et tää teksti on lähinnä tunteellista kliseepaskaa, mut mun elämä on ollu täynnä tunteita tässä lähiaikoina. Enimmäkseen hyviä tunteita, mutta myös surua, ikävää ja haikeutta. Tänään saavuin paikkaan, jota oon ainakin ennen kutsunu kodiks. Saatiin asiat selviteltyä ja kaikki on aika fain just nyt. Tosin tajusin potevani järjetöntä Vantaa-ikävää. Onneks viimestään perjantaina pääsen takasin sinne missä mä nautin joka ikisestä minuutistani.

Nainen, teen sun takii kaiken

ruusua, horsmaa ja yksi takiainen  Heinäpeltoiluu, ajeluu ajeluu ja lisää ajeluu, rauhaa ja rakkautta, valvomista, väsymistä ja vaan yks töistämyöhästyminen. Uimista ja hiustenkuivattelua auton kattoluukusta. Se oli jotain, mitä jokaisen pitäs ainaki kerran elämässään kokee.

Olen myyty. Sain eräänä kauniina lauantaipäivänä kukkia miekkeliltäni syyttä. Sanattomuus on olotila, joka varsin harvoin on rinnastettavissa fiiliksiini. Mutta silloin se katalasti iski tajuntaani. Vitun diippii.

Olin Vantaalla, koska lähestulkoon asun siellä. Vahdin pikku-Alea ja vietin kahvi-, sekä lenkkeilyhetkiä miekkilini isovanhempien kanssa. Kattelin lastenleffoja ja nukuin yöunien pituset päiväunet. Jouduin seuraamaan vierestä miten pari hölmöö stögäs tupakantumppinsa jättietanoihin. Tykkietanat.
Ajoin autoo. Sain sen liikkumaan jopa seittemän metrii! Uus ennätys. Oikeesti.

Työpäivät on nykyään yllättävänki kivoja. Ja vielä kivempaa on se, että niitä on tasan kolme jäljellä. Vielä kivemmaks menee, kun huomenna värjäytän fledani työajalla. Häähää. Myöskään eräs nimeltämainitsematon nirppa jäi sopivasti lomille. Enää ei oo kukaan valittamassa, että mun vartin ruokatauko ois liian pitkä. Hah.

Anna mun lentää

anna mun lentää,
ehkä mä tahdon vaan
nostattaa siipeni maasta ja vaihtaa maisemaa Viimeviikon vietin melkeen kokonaan vantaalla. Oon ihan äärettömän onnellinen, että samasta perheestä sain niin hyvän ystävän ja ihmisen joka toivon mukaan on elämäni rakkaus.
Talleiltiin, landeiltiin ja pöndeiltiin niinku aina. Käytiin kolmissa eri bileissä, kukkaismuikkeloitiin, tähtisilmäiltiin ja ihmisjuoksupyöräiltiin. Ajeltiin ja pidettiin hauskaa.

Tänäki aamuna heräsin Vantaalta. Heräsin aikasin, mut onnellisena. Aamulla seikkailin tallin kautta junalla ja tsygällä takasin paikkaan, jota sanotaan kodiks. Olin lähteny taas pakoon omia ajatuksiani ja outoja syytöksiä. Mä en vaan tiedä miten päin mun pitäs olla. En enää osaa.

Perjantai on hyvä päivä. Päätin sen äsken. Me mennään Tompan kanssa leffaan ja pidetään hauskaa niinku aina. Oon nii onnellinen muikkeli sen höntin ansiosta. Se pelastaa mut aina jos tarvii ja ymmärtää mua. Mä en pärjäis ilman sitä. Enkä ilman mun ystäviä.

Älä oo mustasukkanen sille jolle koko maailma on rakas

Lehmä ja nauta. Mopolehmiä, toimistotätejä, paskasammakoita, ajeluu ajeluu ja vähä lisää ajeluu, pöndeilyy ja liikaa duunii liian pienellä palkalla.
Kaikki on aika jees ja ourait. Joskus flippaa, tänään ei. Ehkä musta tulee vielä joskus onnellinen sähkötupakan omistaja. Ehkä. Tällä hetkellä mun rahatilanne ei oo mikään maailman kehuttavin vaikka palkkapäiväki oli nelisen päivää sit. Oho. En oikee handlaa tota säästämistä hehe. Tosin yritäppä ny si lähes olemattomasta säästää...,., perkele.

Tänään lähen autiosta kodistamme jonne mut oltiin törkeesti hylätty, evakkoon. Vantaalla mulla on hyvä olla luultavasti sunnuntaihin asti. Juhannuski menee toivon mukaa iha jeees. Ainaki seura on hyvää jos ei muuta.

Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Takanapäin on kaks työpäivää ja yks vapaapäivä jonka loppuosion vietin TIKKURILASSA. Päätettiin miran kanssa spontaanisti lähteä miekkelini, hänen systerinsä sekä muutaman muun sekopään kanssa järvenpäähän. Päädyttiin kuitenkin aateeämmälle eli ala-tikkurilan mäkkiin. Oli siellä tikkurilan asemalla yllättävän chillii oottaa seuraavaa junaa joka saapu puol kuudelta aamulla. Heh heh tosi levätty vapaapäivä,.,

Muutama päivä takaperin kävin myös huimissa allabileissä. Meininki oli kirjaimellisesti kukkuu ja löydettiin yhen vitun lehmän kanssa kadonnu sukulaisemme. On tää nautana oleminenki iha jees. Ei valittamist.


"Neljä kertaa me ollaa oltu teijän kaa ajelee ja kolmena niist sä oot nukkunu"

vois vähäC vaik skarppaa.

sen koko naapurusto kyllä kuulee

ettei mun hummani oo haalee 
 vaan kuumaverinen valioyksilö Käytiin sitte tsekkaamassa toi Tukholmaki. Iha jees. Vois poiketa toistekki, tosin ei opintomatkalla. Kuumotti liikaa käydä baarissa haha.
Viime viikonlopun vietin tosi yllätyksellisesti vantaalla! Ylläripylläri. Autojenpesuja, spindeleitä ja pimppareita, irstaita vanhuksia, hulk-vessa, skidisti lonkeroo, parit kuivat kotibileet ja etu- sekä takapenkin teineilyä. Ens viikonloppuna vois jatkaa samaan malliin miekkelini palkkapäivän kunniaks. Ite oon iha peeaa viidenteentoista päivään asti.

Tänään vietettiin tsiksien, hyvän musiikin, jennin jäätelön ja äikänkirjojemme kanssa chilli päivä paikallisella Jokelan biitsillä. Toimii se kokeisiinlukeminen tolleenki. Kesä on tullu.

Ens maanantaina mulla alkais taas duuni ja ilmeisesti ainaki osa juhannusviikostaki menee ahkerasti lattioita lakastessa. Tai ehkä mä koitan sumplii ittelleni ees vähä lomaa. Muuten toi työ ois iha jees mut noi lauantaityöpäivät syö miestä. Sviddu.