räppäreit on paljo, ja niil on aina kaverit mukana

räppärit pummii keikan jälkee tupakkaa Eilen sain olla taas pitkästä aikaa räppipäissäni ja sen kyllä teinki. Fiilasin ihan kybällä hyviä battlaajia ja nautin joka hetkestä. Sain myös kokea iloisen yllätyksen, kun Kajon lisäks freestylekeikan heitti myös ihan ykköslempparini Altis. Kuola vaan valu ku sain eturivistä niitä katella. Pääsin räppipiireihin ku sain jonottaessa hengailla asiallisen tyypin kanssa joka friistailas röllin beatboxatessa taustalla. Oioi tää on just sellasta mitä rakastan ja haluun elämältäni. Ens vuonna sit uusiks, tällä kertaa anniskelualueen puolelle heheee....
Ylimmässä kuvassa on finalistit fege ja gettomasa. Gettomasa vei. Alimmassa kuvassa on kaks räppimuikkelii. Jesjes.

aseet ohimolla kategorisoidaan

jos et haluu kategoriaa, ni salee kopioidaa
sitä mikä on omalaatust
Eilen mua ärsytti vielä suunnattomasti se, että jotkut ihmiset ajattelee et kaikkien pitäis sopii samaan muottiin. Nyt kuitenki oon mietiskelly asiaa ja oon aika onnellinen siitä, etten ite omista tollasia mielipiteitä. Erilaisuus on rikkautta ja jokaisen pitäis uskaltaa olla oma ittensä.

Ylihuomenna on räpin ässämit ja mä oon tohkeissani ku pikkulapsi jouluaamuna. Harmittaa vaan että mun lemppari freestyleartisteja ei oo tänä vuonna siellä. Mut onha siellä sentään tuttujaki räppäämässä nii pitäähä sitä ny mennä tsekkaa!

ps. opetin pöpön syömään keksejä ja maitoa. Meil on outo kissa.
pps. onks harmaa tummanvalkonen vai vaaleenmusta?

Ennen pitkää paluu mun syliin

ja kaikki on taas hyvin
ethän sä osaa ku yhden tien kotiin
mä opetin sut hyvin Viime vuonna laitoin jouluvalot jo lokakuussa ja tänävuonna jatkan samalla linjalla. Oon aina ollu yli-innokas joulun suhteen ja fiilistelen sitä jo nyt. Talvi on myös ollu vaikka miten kauan mun lempivuodenaika, ja vaikka kesän alussa väitinki kivenkovaa kesää lempparivuodenajakseni, niin salaa mun rakkaussuhde talveen jatku. Tänäänki laitoin iha fiilareissa talvikengät jalkaani, vaikka lunta ei ollu nimekskään. Askarreltiin tunnilla lumihiutaleita ja budi-buudeleita ja suunniteltiin pikkujouluja.
Toi ylin kuva on joutsasta viimeviikolta. Oispa täälläki noin valkosta.

Tänään olin kukka päässä koulussa. Löysin vissiin sisäisen tyttöni tossa kuun alussa. Tai sitte mun toivottoman romantikon luonne on nyt heijastunu pukeutumiseenki. Tai sitte mä vaan kamppailen tätä kaamosta ja pimeyttä vastaan. Tää kaikki synkkyys vaan pistää miettimään asioita ihan liikaa. Toissayönä heräsin omiin ajatuksiini. Se oli inhottavaa.

Sä yletyt kyl jos sä kurotat

Onneks lattialta ei voi pudota

ei elämää oo helppoo jos on tullu jätetyksi/

just ku luulet olevas onnelline, jäätki yksin/

mut elämä on pelii ja siihen pitää tottuu/

turha masentuu ja toivoo et tää kaikki loppuu/

jokaisel on kuitenki joku joka kaipaa/

turha hylätä jo valmiiksi uppoavaa laivaa/

ku kattoo ulapalle, ei näy maata, pelkkää merta/

vaikka luulet, ei kenenkää sydän pumppaa samaa verta/

ala jo nuorena omaa reittiis auraa/

jos muut haluu niin anna niiden nauraa/

se vaan osottaa, et ne on pohjal hauraal/

toisinku sä, sä voit olla se vahvin/

se joka määrää rytmin sekä tahdin/

sä voit olla se kuka askeleet ekana harpoo/

tiiät oman suuntas, eikä tarvi arpoo/

pitää muistaa kuitenki ettei aina voi voittaa/

mut tuskin mitää menetät, eli uskalla koittaa/

jos sulla vaikka tuuri kävis/

ehkä se onki vastustaja joka täl kerral hävis/

Överimäärä (=2) omia lärvejä ja maailman paskimpia neljältä aamuyöstä skriivailtuja riimejä. Ajatukset ei oo luistanu koko syyslomalla mut oikeestaan oon aika ilonen siitä. Lomailin perheen kanssa joutsassa ja nautin joka ikisestä pikku hetkestä. Lunta oli varmaan puol metriä maassa ja oisin halunnu et täällä jokelassaki ois niin paljon tota valkosta möhnää. Jouduin kuitenki pettymään. Ja oon kuulemma periny karaoketaitoni äitiltä. Salaa loukkaannuin.

Maailma jossa sä elät, se on sun nupissa

ei sitä oikeesti oo, mut silti elät sen kurissa Nyt ku elelen tässä viimestä alaikäisvuottani, päätin sen kunniaks alkaa kunnolliseks ihmiseks. Tässä on tullu lähiaikoina mokailtuu ja riehuttuu ihan tarpeeks. Ehkä ois aika rauhottuu. Ees vähän.
Mut kaikesta huolimatta mä oon aika onnellinen. Mä oon elossa. Ja mulla on maailman parhaimmat ystävät. Ja iskällä on maailman parhaimman näköset työkaverit. Heheh.

ryyppäämään, ryyppäämään joka aamu sännätään

ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään
tahdon olla juovuksissa aina, sekä maanantaina,
tiistaina, keskiviikkona ja torstaina
huomenna korjataan virheet ja nol(l)ataan tilanne!
Oon ansainnukki pientä nollailua, niin kauheeta ollu tää koko viikko. Joku kaamosmasis alkaa varmaan pukkaamaan mut mä en anna sen pilata mun iloo!