Ja kun kasvat tarpeeks, jaksat, ni saat kyl tästä sit tolkun

Mihin hiihtoloma katos? En saanu aikaseks mitään hyödyllistä. Yhet bileet, kuolaposkella-lagaamista ja pilkkimistä. Siinä sivussa vähä minttukaakaoo, perkeleesti kahvii ja muutama uus tuttava. Mökkihöperöitymisviikonloppuki oli iha jees, vaik salaa ärsytti ku missasin sen takia yhet bileet ja yhet kahvitteluhetket tovereitteni kanssa. Mut bileitä tulee ja menee.

Oikeestaan yllättävän monia asioita voi kattoo tästä tulee-ja-menee -vinkkelistä. Kavereita tulee ja menee. Mut ystävät jää. Hetkiä tulee ja menee. Mut muistot jää. Mulla on kamalan paljon ihania muistoja erilaisista hetkistä joita oon saanu elämässäni viettää eri ihmisten kanssa. Osa niistä on sellasia, et tekisin melkeenpä mitä vaan, et saisin ne hetket takasi. Mut en saa. Oon huomannu, et toisinaan jään liikaa vellomaan menneisyyteen. Ois vaikka miten paljon uusia juttuja, mut en jotenki pysty tarttumaan niihin iha täysillä. Välillä mun aivot on ku junnaava levy cd-soittimessa. Ne toistaa samaa muistoo tai hetkee. Toisinaan se on tosi mukavaa, mut joskus se alkaa ahdistaan. Mulla on aina ollu kauhee tarve päästä eteenpäin ja hommata uusia muistoja, mut ehkä välillä sit on iha hyväki antaa jonkun muiston junnata päässä. Ehkä elämässä eteneminen vaatii joskus junnausta.

Päätin että huomenna paistaa aurinko. Ainaki mun päässä.

Frendit on kadonnu, huuli on hajonnu

silmäkulma kipee, nää on parhaat bileet! Vanhat tuli ja meni, enkä tosiaankaa tanssinu. Jatkoilla sit tanssin senkin edestä, pohkeet on vieläki hellänä. Mustelmista ja kuvista päätellen mulla oli hauskaa, mut niinhä mul on aina. Tajusin, ettei kukaan vihaa mua ja et kaikki on loppujenlopuks iha perkeleen hyviä tyyppejä.
Ps ton vikan kuvan pointtina ei oo noi söpöt humalaiset muikkelit, vaan kohdistakaa katse oikeeseen alareunaan.

Tää hiihtoloma alko siis hyvin, mut nää pari edellistä päivää oon maatunu kotona ja nukkunu enemmän ku laki sallii. Tänään sain itteni kammettua maailman kuivimpiin naamarasvojen esittelybileisiin landelle. Kaikkien niitten hevosten, kylmien lattioiden, kuumien kamiinoiden, hampaattomien maalaismuikkeleitten ja isojen tappajakoirien keskellä tunsin itteni yliurbaaniks kaupunkilaisnaikkeliks joka ei pärjäis viikkookaan pöndellä. Huhhuh. Onneks oon taas sivistyksen parissa. Tosin viikonlopuks lähen Lohjalle perhelomailemaan jonnekki metsämökkiin. Mut kivaa siitä tulee, oon aika varma.

Köyhiä vituttaa ku räppärit ryyppää

Musta tuntuu et me oltiin rikun ja miran kans maailman parhaat dj:t ja valonaiset. Myös vanhojen jatkot oli aikalailla erittäin onnistuneet. Nyt on kuitenki jatkojen jäljiltä vieläki sen verran pöhnänen olo että ehkä suosiolla väännän niistä erikseen postauksen sitte ku oon kykeneväinen ajattelemaan selvemmin. Mahtavaa kuitenki oli, sen voin sanoo. Tykkään taas maailmasta iha eri tavalla.

Mukilline sumppii terapiaa tunti

Kahvi on hyvää ja mun silmät ei näyttäis enää olevan samaa paria. Paulig vois antaa mulle jotai kredittii, täähä on selkeetä mainontaa! No joo mut lähiaikoina rakkaus tohon mystiseen juomaan on kasvanu. Jännää. En tiiä onks osasyyllisenä sit vähäiset yöunet vai piiloaikuistuminen, mut jotain kemiaa meijän välillä selkeesti on.
Ens viikolla vanhat tanssii. En kokenut olevani vanha, joten päätin olla tanssimatta. Koen kuitenkin olevani kyllin vanha jatkoilemaan vanhojen tovereitteni kanssa, eli mitä luultavammin viikonlopusta tulee suhteellisen onnistunut.

Tälläseks synnyin, tälläseks kasvoin

Tajusin tänään kuuluvani lajikkeeseen, nimeltä viipottajat. Viipottajat eivät osaa olla aloillaan. Ne ovat levottomia sieluja, ja niiden on kokoajan etsittävä sisäistä rauhaa. Viipottajat tykkäävät kokeilla asioita, eivätkä yleensä kadu menneisyyttään, sillä haluavat vaalia itselleen mahdollisimman paljon muistoja ja kokemuksia. Yleisesti ottaen viipottajilla on erittäin positiivinen ajattelumaailma, mutta sillointällöin viipottajat saattavat saada yllättäviä mökötyskohtauksia (ks ylin kuva). Tämä on kuitenkin melko harvinaista. Viipottajat rakastavat sosiaalisia tilanteita ja solmivat helposti uusia ihmissuhteita. Viipottajat ovat kooltaan melko pieniä, ja siksi niiden on helppo viipottaa paikasta toiseen melko huomaamattomasti. Tosin kukaan ei voi koskaan olla kuulematta missä viipottaja menee, sillä viipottajat pitävät lajikkeelle tyypillistä ominaisääntä ("höhöhöhö möhöhöhöh hiiihihhiii höhöhö").

ei ES vituta

Fak mai laif, pipefestit pamautti sit ikärajakseen 18 ja itehä oon vielä sillon yhden numerollisen liian nuori kakara. Salaa skidisti vituttaa. Onneks oon löytäny fiilistelyvideorakkauksii jotka lohduttaa. Ja onneks omistan hyvän mielikuvituksen jonka avulla voin kehitellä kesästäni yhen parhaimmista ilman yksittäistä kohokohtaa. En jaksa tällä hetkellä kyllä ajatella yhtään mitään, enkä sunnitella tulevaisuuttani varttia pidemmälle. Musta tuntuu et neljän tunnin yöunet ei riitä mulle.